Kreikkalainen Esran kirja 8 - Bible 1992（FB92）

Esra saapuu Jerusalemiin

1

3Esra tuli Babyloniasta. Hän oli lainopettaja ja tarkoin perehtynyt Mooseksen lakiin, jonka Israelin Jumala oli antanut.

4Kuningas piti häntä suuressa arvossa. Hän oli saavuttanut kuninkaan suosion ja sai kaiken mitä pyysi.

5Hänen mukanaan tuli Jerusalemiin muitakin israelilaisia, myös pappeja, leeviläisiä, temppelilaulajia, portinvartijoita ja temppelipalvelijoita.

6Tämä tapahtui kuningas Artakserkseen seitsemännen hallitusvuoden viidennessä kuussa; kuningas hallitsi silloin seitsemättä vuottaan. He olivat lähteneet Babyloniasta ensimmäisen kuun ensimmäisenä päivänä, ja jo viidennen kuun ensimmäisenä he saapuivat Jerusalemiin. Herra oli antanut heidän matkansa sujua suotuisasti,

7sillä Esra, joka tunsi tarkoin lain, ei lyönyt laimin mitään, mitä Herran laissa ja käskyissä oli, vaan opetti kaikille israelilaisille niiden säännökset ja määräykset.

Kuningas Artakserkseen kirje

8 , käskykirjeen. Se kuului sanasta sanaan näin:

9»Kuningas Artakserkses pappi Esralle, Herran lain tuntijalle. Tervehdys.

10»Olen armollisesti katsonut hyväksi määrätä, että kaikki valtakunnassani asuvat juutalaiset, niin kansa kuin papit ja leeviläisetkin, saavat lähteä kanssasi Jerusalemiin, jos se on heidän tahtonsa ja valintansa.

11Kaikki, jotka haluavat lähteä, lähtekööt sinun mukaasi; näin olen asiasta päättänyt seitsemän neuvonantajani, kuninkaan ystävien, kanssa.

12»Teidän tulee tutkia, ovatko Juudean ja Jerusalemin olot Herran lain mukaiset,

13ja teidän tulee viedä Jerusalemiin lahjat, jotka minä ja ystäväni olemme luvanneet Israelin Herralle. Samoin teidän tulee viedä Herralle Jerusalemiin kaikki kulta ja hopea, jonka Babyloniasta saat, sekä kaikki lahjat, joita kansanne antaa Jerusalemissa olevaa Herran temppeliä varten.

14Keräämäsi kulta ja hopea sinun tulee käyttää sonnien, pässien ja karitsoiden ja erilaisten uhritarvikkeiden ostamiseen,

15jotta voisitte tuoda Jumalallenne uhreja Herran alttarille Jerusalemissa.

16Jos sinä ja veljesi haluatte käyttää kultaa ja hopeaa vielä johonkin muuhun tarkoitukseen, käyttäkää niitä Jumalasi tahdon mukaisesti.

17Ne Herran pyhät esineet, jotka olet saanut vietäväksesi Jerusalemiin Jumalasi temppelin toimituksia varten, sinun tulee asettaa Jerusalemissa Jumalasi eteen. Kaiken muun, mitä vain tarvitsetkin Jumalasi temppeliä varten,

18saat kuninkaan aarrekammiosta.

19»Minä, kuningas Artakserkses, olen antanut Syyrian ja Foinikian rahastonhoitajille käskyn, että mitä tahansa pappi Esra, Korkeimman Jumalan lain tuntija, pyytääkin, se on hänelle täsmällisesti annettava: hopeaa sataan talenttiin asti,

20vehnää sataan kor-mittaan asti, viiniä sataan bat-mittaan asti sekä suolaa rajoituksetta.

21Kaikki, minkä Jumalan laki vaatii, annettakoon Korkeimmalle Jumalalle täsmällisesti, jottei hänen vihansa kohtaisi kuninkaan ja kuninkaan poikien valtakuntaa.

22Tietäkää myös, ettei papeilta, leeviläisiltä, temppelilaulajilta, portinvartijoilta, temppelipalvelijoilta eikä temppelinne muilta työntekijöiltä saa vaatia veroja tai muita maksuja. Kenelläkään ei ole oikeutta määrätä heille mitään rasitteita.

23»Ja sinun, Esra, tulee Jumalan viisauden mukaisesti asettaa tuomareita ja lainoppineita. Heidän tehtävänään on jakaa oikeutta kaikille niille, jotka asuvat Syyriassa ja Foinikiassa ja tuntevat sinun Jumalasi lain. Sinun tulee opettaa laki niille, jotka eivät sitä tunne.

24Jokainen, joka ei noudata sinun Jumalasi lakia ja kuninkaan lakia, on tuomittava tarkoin, joko kuolemaan tai johonkin muuhun rangaistukseen, rahalliseen menetykseen tai vankeuteen.»

Esra ylistää Jumalaa

25 , ja leiriydyimme sen rannalle kolmeksi päiväksi. Tarkastin koko joukon

42mutta en nähnyt yhtään pappia tai leeviläistä,

43ja silloin lähetin sanan sukukuntien päämiehille Eleasarille, Iduelille, Maasmalle, Elnatanille, Samajalle, Joribille, Natanille, Ennatanille, Sakarjalle ja Mosollamille, jotka olivat oppineita miehiä.

44Käskin heidän mennä kuninkaan aarrekammion paikallisjohtajan Addain luo

45ja pyytää häntä ja hänen virkaveljiään sekä paikalla olevia muita rahavarojen hoitajia lähettämään meille miehiä, jotka kykenisivät toimimaan pappeina meidän Herramme temppelissä.

46Herran väkevä käsi oli meidän yllämme, ja he lähettivät luoksemme Asebebjan, joka oli israelilainen, Leevin heimoa ja Moholin sukua, sekä hänen poikansa ja veljensä, yhteensä kahdeksantoista pystyvää miestä.

47He lähettivät myös Hasebjan sekä Hannunin ja hänen veljensä Hosajan, kaikki Hanunajan jälkeläisiä, sekä näiden pojat, kaikkiaan kaksikymmentä miestä.

48Vielä he lähettivät kaksisataakaksikymmentä temppelipalvelijaa, suvuista, jotka jo Daavid yhdessä kansan päämiesten kanssa oli määrännyt leeviläisten avuksi. Näiden kaikkien nimet olivat sukuluetteloissa.

Lähtövalmistelut

49 Esra 8:21–30 Joen rannalla määräsin, että nuorten miesten oli paastottava Herran edessä

50ja rukoiltava suotuisaa matkaa sekä meille että kanssamme kulkeville lapsille ja karjalle.

51En tohtinut mennä pyytämään kuninkaalta jalkaväkeä ja ratsuväkeä saattajiksemme vihollisten varalta,

52sillä olimme sanoneet hänelle: »Meidän Herramme suojaa voimallaan niitä, jotka häntä palvelevat, ja auttaa heitä kaikin tavoin.»

53Niin me rukoilimme Herraa kaikissa matkaamme koskevissa asioissa, ja armossaan hän kuuli meitä.

54Valitsin pappien johtajista kaksitoista sekä lisäksi Eserebjan ja Hasamjan ja kymmenen muuta leeviläistä.

55Esra 7:15Asetin heidän eteensä hopean, kullan ja Herran temppelin pyhät esineet, kaiken sen, mitä kuningas, hänen neuvonantajansa ja ylimyksensä ja kaikki israelilaiset olivat lahjoittaneet.

56Punnitsin ja annoin heidän haltuunsa kuusisataaviisikymmentä talenttia hopeaa, sadan talentin painosta hopeaesineitä, sata talenttia kultaa, kaksikymmentä kultaesinettä ja kaksitoista parhaimmasta pronssista tehtyä esinettä, jotka loistivat kuin kulta.

57Sanoin heille: »Teidät on pyhitetty Herran palvelukseen. Pyhiä ovat myös nämä esineet, ja hopea ja kulta ovat lupausuhrilahjoja Herralle, isiemme Jumalalle.

58Neh. 10:40Pitäkää siis niistä hyvää huolta, kunnes luovutatte ne pappien ja leeviläisten johtajille ja Israelin sukujen päämiehille Jerusalemissa, Herran temppelin kammioissa.»

59Papit ja leeviläiset ottivat haltuunsa hopean, kullan ja Jerusalemista tuodut esineet viedäkseen ne Herran temppeliin.

Saapuminen Jerusalemiin

60 Esra 8:31–36 Ensimmäisen kuun kahdentenatoista päivänä me lähdimme Terasjoelta matkaan kohti Jerusalemia. Herra varjeli meitä väkevällä kädellään ja suojeli meitä matkan aikana kaikilta vihollisilta, ja niin me saavuimme Jerusalemiin.

61Oltuamme siellä kolme päivää punnitsimme hopean ja kullan ja luovutimme sen Herran temppelissä pappi Marmotille, Urian pojalle.

62Läsnä olivat myös Eleasar, Pinehasin poika, ja leeviläiset Josabad, Jesuan poika, ja Moet, Sabannan poika. Kaikki esineet laskettiin ja punnittiin, ja niiden painot merkittiin heti muistiin.

63Vankeudesta palanneet pakkosiirtolaiset toimittivat uhreja Herralle, Israelin Jumalalle. He uhrasivat kaksitoista sonnia koko Israelin puolesta sekä yhdeksänkymmentäkuusi pässiä, seitsemänkymmentäkaksi karitsaa ja lisäksi kaksitoista pukkia yhteysuhriksi. Kaiken tämän he uhrasivat Herralle.

64Sitten he toimittivat kuninkaan määräykset edelleen kuninkaan maavoudeille ja Foinikian ja koko Eufratin länsipuolisen maakunnan käskynhaltijoille, ja nämä osoittivat kunnioitustaan kansalle ja Herran temppelille.

Seka-avioliitot

65 Esra 9 Kun tämä kaikki oli tehty, kansan johtomiehet tulivat luokseni ja sanoivat:

66»Israelilaiset eivät ole – eivät edes kansan päämiehet, papit ja leeviläiset – pysytelleet erillään maan muista kansoista, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, moabilaisista, egyptiläisistä ja edomilaisista, eivätkä niiden saastaisista tavoista.

675. Moos. 7:1–5; Mal. 2:10–12He ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoja näiden kansojen keskuudesta, ja näin on pyhä heimo sekoittunut maan muihin kansoihin. Alusta alkaen tähän laittomuuteen ovat syyllistyneet myös johtajat ja päämiehet.»

68Tämän kuullessani minä repäisin vaatteeni ja pyhän pukuni, raastoin hiuksiani ja partaani ja vajosin istumaan synkkänä ja murheellisena.

69Kaikki, joita Israelin Herran sana veti puoleensa, tulivat luokseni, kun murehdin laitonta menoa, ja minä istuin surun vallassa iltauhriin asti.

70Sitten lopetin paastoni ja nousin maasta. Vaatteeni ja pyhä pukuni revittyinä heittäydyin polvilleni, ojensin käteni Herran puoleen ja sanoin:

71»Herra, häpeissäni ja hämmentyneenä minä olen sinun edessäsi.

72Meidän syntimme nousevat jo päämme yli, ja erehdyksemme kohoavat taivaaseen saakka.

73Isiemme ajoista tähän päivään asti meidän syyllisyytemme on ollut suuri.

74Sekä omien syntiemme että isiemme syntien vuoksi me kaikki, myös kuninkaamme ja pappimme, olemme joutuneet vieraitten maitten kuninkaiden käsiin, surmattaviksi, vangittaviksi, ryöstettäviksi ja häväistäviksi, niin kuin vieläkin tapahtuu.

75 2. Kun. 19:30,31 »Herra, nyt olet hetken aikaa osoittanut meille armoasi ja jättänyt meistä nimen ja pienen joukon pyhään asuinpaikkaasi.

76Sinä, Herramme, olet antanut valon loistaa meille omassa asuinsijassasi, ja kun olimme orjuudessa, sinä ravitsit meidät. Et hylännyt meitä, kun olimme orjina,

77vaan taivutit Persian kuninkaat meille suopeiksi, niin että he antoivat meille elantomme.

78Sinun tahdostasi he myös osoittivat kunnioitustaan temppelillemme, nostivat autioituneen Siionin raunioista ja antoivat meille turvapaikan Juudeassa ja Jerusalemissa.

79»Mutta nyt, Herra – mitä me nyt voimme sanoa? Kaiken tuon olemme saaneet, mutta olemme rikkoneet sinun käskyjäsi vastaan. Sinähän annoit palvelijoidesi, profeettojen, julistaa meille:

803. Moos. 18:25, 20:23’Maa, jota olette menossa ottamaan haltuunne, on saastainen. Muut kansat ovat iljettävillä tavoillaan saastuttaneet sen äärestä ääreen.

81Älkää siis ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne älkääkä antako omia tyttäriänne vaimoiksi heidän pojilleen.

82Älkää koskaan pyrkikö rauhaan heidän kanssaan! Näin pysytte itse vahvoina ja saatte nauttia tämän maan antimista, ja silloin voitte myös antaa maan ikuiseksi perinnöksi jälkeläisillenne.’

83»Kaikki paha, mikä meitä on kohdannut, on johtunut pahoista teoistamme ja suurista synneistämme. Kuitenkin sinä, Herra, kevensit syntitaakkaamme

84ja säästit kansastamme tällaisen joukon. Mutta me olemme jälleen rikkoneet sinun lakiasi, kun olemme sekaantuneet tämän maan kansoihin, joiden tavat ovat saastaisia.

85Nytkö sinä viimein vihastut meihin ja tuhoat meidät, niin ettei meistä jää jäljelle juurta, ei siementä eikä nimeä?

86Herra, Israelin Jumala, sinä olet uskollinen. Sen vuoksi kansastamme on nyt pieni osa jäljellä.

87Katso, tässä me olemme edessäsi, me ja meidän rikkomuksemme! Kaiken tämän jälkeen emme voi kestää edessäsi.»

Seka-avioliitot puretaan

88 Esra 10 Kun Esra maahan vaipuneena itki temppelin edessä, rukoili ja avasi sydämensä Herralle, hänen ympärilleen kokoontui suuri joukko jerusalemilaisia, miehiä, naisia ja lapsia, ja kaikki itkivät ja valittivat.

89Silloin Jekonja, Jeheelin poika, hänkin israelilainen, alkoi puhua ja sanoi Esralle: »Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan, kun olemme ottaneet itsellemme vaimoja maan muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä toivoa.

90Meidän on nyt valalla vannottava Herralle, että lähetämme pois kaikki vaimoiksi ottamamme vierasheimoiset naiset ja heidän lapsensa. Sehän on sinun tahtosi, ja sitä tahtovat kaikki, jotka noudattavat Herran lakia.

91Nouse ylös ja ryhdy toimeen! Tämä asia kuuluu sinulle. Me tuemme sinua kaikin voimin.»

92Esra nousi ja vaati, että Israelin pappien ja leeviläisten johtajien oli kaikkien vannottava tekevänsä niin kuin oli sanottu. He vannoivat.