Jobin kirja 3 - Bible 1992（FB92）

Jobin ja hänen kolmen ystävänsä puheet 3—28Jobin ensimmäinen puheJob kiroaa syntymänsä

1Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän

2ja sanoi:

3 .

9Pimetkööt sen aamun tähdet,

älköön se yö nähkö sarastuksen valoa,

turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.

10Se päivä ja yö

ei sulkenut edestäni kohdun porttia,

ei kätkenyt silmiltäni

tätä kärsimystä.

Kuolema olisi elämää parempi

11 Job 10:18 Miksi en syntynyt kuolleena,

miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?

12Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan,

miksi rinnat antoivat ravinnon?

13Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa,

nukkuisin, minulla olisi rauha.

14Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa,

noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä

muistomerkkejä, mahtavia raunioita.

15Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa,

noiden, joilla oli kultaa,

jotka täyttivät palatsinsa hopealla.

16Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa,

maahan kaivettu ja olematon,

niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.

17 Jes. 57:2; Ilm. 14:13 Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa

ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,

18siellä pääsevät vangit vaivastaan,

piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.

19Yhtä ovat siellä pieni ja suuri,

orja on herrastaan vapaa.

Olemassaolon tuska

20Miksi hän antaa elämän valon

sille, jonka osa on kärsimys,

miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?

21 Ilm. 9:6 He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule,

he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

22Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat,

heidän suurin riemunsa on hauta.

23 Job 19:8 Miksi hän antaa elämän valon

miehelle, joka on Jumalan saartama,

jolta tie on kadonnut?

24 Ps. 42:4, 80:6 Minun leipääni on itku ja voihke,

veden lailla virtaa minun valitukseni.

25Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui,

mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.

26Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään,

yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.