Sirakin kirja Johdanto - Bible 1992（FB92）

JohdantoSirakin kirja lienee apokryfikirjoista tunnetuin. Jeesus Sirakin eli Ben Siran laatima teos kehittää Sananlaskujen kirjasta ja Saarnaajasta tuttua viisausperinnettä keskustellen oman aikansa kreikkalaisten aatevirtausten kanssa. Näin se avaa mielenkiintoisen näkökulman juutalaisen uskon ja hellenistisen kulttuurin kohtaamiseen toisella esikristillisellä vuosisadalla.Kreikkalaisen tekstin syntyKirja on alun perin kirjoitettu heprean kielellä, mutta pitkään se tunnettiin ainoastaan vanhoista käännöksistä. Näistä tärkein on Septuagintaan sisältyvä käännös, jonka laati Jeesus Sirakin pojanpoika. Käännökseen liittämässään johdannossa hän valottaa työnsä taustaa. Hän kertoo tulleensa Egyptiin, ilmeisesti sen silloiseen pääkaupunkiin Aleksandriaan, kuningas Euergeteen 38. hallitusvuotena. Oleskeltuaan siellä melko pitkään hän käänsi isoisänsä teoksen kreikaksi.Mainittu kuningas Euergetes, täydelliseltä nimeltään Ptolemaios VIII Euergetes II, hallitsi Egyptiä vuosina 170–164 ja 145–116 eKr. Jeesus Sirakin pojanpoika lienee tullut Egyptiin vuonna 132 eKr. Käännös on luultavasti syntynyt kohta Euergeteen kuoleman (116 eKr.) jälkeen. Kääntäjän ilmoittamasta vuosiluvusta ja eräistä muista aikahistoriallisista viittauksista voidaan päätellä, että isoisä, kirjan kirjoittaja, on toiminut toisen esikristillisen vuosisadan alkupuoliskolla, todennäköisesti vuosien 190 ja 180 eKr. välisenä aikana Jerusalemissa.Hepreankielisen ja kreikankielisen tekstin suhdeSirakin kirjan hepreankielistä tekstiä on säilynyt 68 prosenttia. Heprealainen tekstitraditio poikkeaa kreikkalaisesta siinä määrin, että komitea katsoi tarpeelliseksi kääntää rinnakkain molemmat tekstit. Ratkaisu on kansainvälisestikin ainutlaatuinen ja uraauurtava. Heprealaisen Sirakin kirjan käännös ei kuitenkaan sisälly kirkkoraamatun yhteydessä julkaistavien apokryfikirjojen kokoelmaan, sillä mikään kirkkokunta ei pidä heprealaista tekstiä ohjeellisena. Tästä syystä heprealaisen Sirakin kirjan suomennos julkaistaan apokryfikirjojen erillisniteissä.Koska kaikilla lukijoilla ei ole mahdollisuutta lukea kreikkalaisen ja heprealaisen tekstin suomennoksia rinnakkain, kreikkalaisen tekstin käännöksen yhteyteen on liitetty poikkeuksellisen paljon viitteitä. Niiden avulla lukijalle osoitetaan erityisesti niitä kohtia, joissa kreikkalainen teksti poikkeaa heprealaisesta. Joissakin kohdin heprealainen teksti on kreikkalaista suppeampi, toisissa laajempi. Edellisessä tapauksessa asiasta ei erikseen huomauteta, jälkimmäisessä kyllä. Hyvä esimerkki on jakso 30:11–33:18, jossa heprealaisen tekstin suomennos on 44 riviä pitempi kuin kreikkalaisen.Heprealaisen tekstin kreikannos tulkitsee tekstiä välistä yllättävänkin vapaasti. Hauska yksityiskohta on suhtautuminen lääkäriin. Heprealaisen tekstin mukaan »Luojaansa vastaan tekee syntiä se, joka asettuu lääkäriä vastaan», kun taas kreikkalainen muuttaa ajatuksen: »Se, joka tekee syntiä Luojaansa vastaan, joutukoon lääkärin käsiin!» (38:15).Käännöksen ja alkutekstin erot johtuvat osin kääntäjän, Jeesus Sirakin pojanpojan, ja hänen lukijakuntansa elinympäristöstä egyptiläisessä suurkaupungissa Aleksandriassa. Esimerkkinä tästä käännöksen kaupunkilaisuudesta voi mainita jakeen 3:9, joka heprealaisittain kuuluu: »Isän antama siunaus tekee juuresta lujan, äidin langettama kirous repii taimen maasta», mutta kreikkalaisittain: »Isän antama siunaus vahvistaa lasten talot, äidin langettama kirous repii niiden perustukset.»Teos ja sen tekijäSeptuagintan ja syyrialaisen käännöksen perusteella Sirakin kirja on tunnettu nimellä »Jeesuksen, Sirakin pojan, viisaus». Latinankielisessä Vulgata-käännöksessä kirjan nimenä on Ecclesiasticus. Tätä nimeä on selitetty sillä, että kyseessä olisi kirkon (ecclesia) erityisesti suosima tai Saarnaajan kirjaa (Ecclesiastes) muistuttava kirja. Rabbiinisessa kirjallisuudessa teos tunnetaan nimellä »Ben Siran kirja» tai »Ben Siran opetus». Nimi Ben Sira, ’Siran poika’, sisältää viittauksen kirjoittajan isään, jonka nimi oli hepreaksi Sira, kreikaksi Sirak.Jeesus Sirak oli ammatiltaan viisauden opettaja. Tämä käy ilmi sekä kirjan sisällöstä että johdannosta, jonka hänen pojanpoikansa laati kreikankieliseen käännökseen. Hän kuului ammattikuntaan, josta 1930-luvun raamatunsuomennoksessa käytetään nimitystä »kirjanoppineet», nykyisessä »lainopettajat». Tämä ammattikunta oli Israelissa syntynyt kuningasajan kirjureista, jotka toimivat ennen kaikkea hovissa monissa kirjallista sivistystä vaativissa tehtävissä. Babylonian pakkosiirtolaisuuden (n. 586–538 eKr.) jälkeen kirjureista oli vähitellen kehittynyt Mooseksen lakiin perehtyneiden oppineiden luokka.Sirakin kirjasta käy ilmi, että lainopettajan toimenkuvaan kuului paljon muutakin kuin Mooseksen lain tutkiminen ja opettaminen. Hänen tehtäviinsä kuuluivat esimerkiksi ulkomaanmatkat (34:9–13), joiden taustalla saattoi olla poliittinen toimeksianto. Paitsi lain selittäjänä ja opettajana hän toimi myös tuomarina (38:33) ja poliittisena neuvonantajana (39:4), ja hän halusi hyödyttää viisaudellaan koko kansaa (37:19–26). Lainopettaja oli perillä myös aikansa maallisesta viisaudesta. Sirakin kirjassa on muutamia viittauksia muun muassa kreikkalaiseen kirjallisuuteen.Rakenne ja sisältöVanhan testamentin kanonisista kirjoista teologisesti ja sisällöllisesti lähinnä Sirakia ovat Sananlaskut, Job, Saarnaaja ja Viides Mooseksen kirja. Uudessa testamentissa Sirakin kirjan jälkiä on ennen muuta Matteuksen evankeliumissa ja Jaakobin kirjeessä.Rakenteeltaan ja sisällöltään Sirakin kirja on osittain vaikeasti hahmotettavissa. Kokonaisuutta jäsentää kolme viisaudesta puhuvaa jaksoa: Alussa (luku 1) on viisauden ylistys, jossa viisaudesta puhutaan kolmannessa persoonassa. Kirjan keskikohdassa (luku 24) kuvataan viisauden merkitystä Israelin kansalle, jolloin viisaus puhuu itsestään ensimmäisessä persoonassa. Kirjan päättää myöhemmin lisätty luku 51, jonka kirjoittaja puhuu ensimmäisessä persoonassa omasta viisauden etsinnästään.Viisausteemalla on selvästi koko teosta hallitseva ja jäsentävä tehtävä. Luku 24 jakaa kirjan kahteen aiheensa puolesta hieman poikkeavaan osaan: luvut 2–23 sisältävät etupäässä yksityisen ihmisen elämää, perhettä ja avioliittoa koskevia opetuksia, luvuissa 25–50 opetukset kohdistuvat julkiseen elämään.Oma erityinen kokonaisuutensa on lukujen 44–50 »Esi-isien ylistys», joka on kirjallisuudenlajina uusi piirre israelilaisessa viisauskirjallisuudessa. Sen taustalla on kreikkalainen kirjallinen laji, jonka sisältönä on kuuluisien miesten ylistys, enkomion, ja sen tarkoituksena on osoittaa, että myös Israelin kansan historiassa on antiikin sankareihin verrattavia suurmiehiä.Kirjoittajan opetuksessa esiintyy myös muita perinnäisen israelilaisen viisauden kannalta uusia teemoja, joiden taustalla voidaan nähdä kreikkalaisen kulttuurin vaikutusta. Sellaisia ovat esimerkiksi pohdinta lääkärin tarpeellisuudesta (38:1–15), ohjeet oikeasta käyttäytymisestä pidoissa (31:12–32:13) sekä lukuisat maininnat ystävyyden suuresta arvosta (esim. 6:5–17).Teologiselta kannalta merkittäviä ovat temaattiset yhteydet ajan kreikkalaiseen filosofiaan, erityisesti stoalaisuuteen. Tärkein yhtymäkohta on luottamus kaitselmukseen. Jaksossa 39:12–35 olevassa opetusrunossaan kirjoittaja pitää kiinni juutalaisen ja stoalaisen ajattelun perusnäkemyksestä, jonka mukaan kaikella on maailmassa tarkoituksensa ja maailma on ihmisen kannalta hyvä paikka elää. Runossa korostuu myös oikean ajan keskeinen merkitys: kaikki tapahtuu aikanaan, ja ihmisen tehtävänä on oppia tunnistamaan oikea aika kullekin asialle.Kaitselmus hallitsee myös yksityisen ihmisen elämää. Jakeissa 16:17–23 otetaan vahvasti kantaa niitä vastaan, jotka kiistävät Jumalan olevan kiinnostunut yksityisen ihmisen elämästä. Toisin kuin stoalaiset kirjoittaja ei kuitenkaan mene niin pitkälle, että pitäisi ihmisen kohtaloa ennalta määräytyneenä. Hän edustaa Mooseksen lakiin pohjautuvaa käsitystä, jonka mukaan ihminen kykenee vapaasti päättämään, haluaako noudattaa Jumalan käskyjä vai ei. Näin hän puolustaa ihmisen vapaata tahtoa (15:11–20). Myös myöhempi rabbiininen juutalaisuus asettui tälle kannalle.Koska ihmisellä on vapaa tahto, hänen kohtalonsa määräytyy tekojen ja niiden tuottamien seurausten perusteella. Palkkio ja rangaistus saadaan jo tässä elämässä (9:12). Elämän pitkässä saatossa hurskaus palkitaan ajallisena siunauksena, ja samoin syntinen saa rangaistuksensa jo eläessään. Kuolema on ehdoton raja; sitä ennen ihmisen on tehtävä kaikki, mikä hänen tehtävänään on. Kuoleman jälkeisestä elämästä kirja opettaa, että ihminen elää eteenpäin lapsissaan, niin hyvässä kuin pahassakin (30:4,5, 41:5–10). Lisäksi ihminen jatkaa elämäänsä nimessään eli jälkimaineessaan (41:11–13). Tämä ajattelutapa säilytti vankan jalansijan ylösnousemususkon rinnalla myös myöhemmässä rabbiinisessa juutalaisuudessa.Tärkeintä on viisausSirakin kirjan teologisesti merkittävin panos juutalaisuuden ja hellenismin vuoropuheluun on viisauden, Tooran (Mooseksen lain) ja Jumalan kunnioittamisen yhdistäminen: Tooran kanssa samastetun viisauden voi saavuttaa vain se, joka kunnioittaa Jumalaa ja noudattaa hänen käskyjään.Viisaus luotiin ennen kaikkia muita, eikä se koskaan katoa (24:9). Se on kuvattu ihmisen kaltaiseksi: se esiintyy opettajana (4:11–19), vaimona (14:20–15:10) ja rakastettuna (51:13–21). Jumala lahjoittaa viisauden ystävilleen eli niille, jotka noudattavat hänen käskyjään ja pelkäävät häntä (15:1). Herran pelko on viisauden alku ja juuri (1:14,20).Viisaus on koko maailmaa ja kaikkia kansoja koskettava asia, mutta sen varsinainen kotipaikka on Israel (24:6–8). Se on asettunut asumaan Jerusalemiin (24:11), ei esimerkiksi Ateenaan tai Aleksandriaan, ja se on saanut konkreettisen ilmauksensa Mooseksen laissa (24:23). Vaikka viisaus onkin Jumalan lahja, ihmisen on ponnisteltava sen saavuttamiseksi, kestettävä koetuksia (2:1–6) ja noudatettava kurinalaista elämää (6:18–37). Syntiset ja ymmärtämättömät eivät voi sitä koskaan tavoittaa (15:7–9). Sen saavuttaminen on keskeisellä tavalla yhteydessä Korkeimman lain tutkisteluun (38:34).Yhdistämällä viisauden, Tooran ja jumalanpelon Jeesus Sirak ja muut oppineet hellenistijuutalaiset pyrkivät painottamaan Mooseksen lain merkitystä aikansa juutalaisille, jotka elivät hellenistisen kulttuurin keskellä. Heidän lakinsa, Toora, ilmensi samaa ikiaikaista viisautta kuin kreikkalainen filosofia, ja tätä lakia noudattava, Jumalaa pelkäävä ihminen saavutti pitkän ja onnellisen elämän.Kirkon ja kansan käytössäSirakin kirjaa käytetään nykyisin eniten katolisessa kirkossa, jonka käyttämistä deuterokanonisista kirjoista se on Viisauden kirjan ohella eniten esillä katolisessa liturgiassa. Pyhän Henrikin juhlapäivänä – Heikin päivänä, 19.1. – luetaan messun ensimmäisenä lukukappaleena Sirakin jakeet 45:12–20 ja sitten 45:4,5. Kirkon liturgia ylistää Neitsyt Mariaa »Viisauden istuimeksi», ja traditio onkin yhdistänyt Mariaan viisaustekstejä: esimerkiksi Sirakin jakeet 24:1,3,4,8–12,20–22 luetaan lukukappaleena Autuaan Neitsyt Marian messuissa. Katolisen kirkon katekismus lainaa Sirakin kirjaa, muun muassa käsitellessään neljättä käskyä ja perheenjäsenten velvollisuuksia.Ortodoksisessa kirkossa Sirakin kirjasta luetaan esi-isien ylistys, jakeet 44:1–15, toisena helluntainjälkeisenä sunnuntaina, jolloin muistellaan Athosvuoren pyhiä kilvoittelijoita ja Venäjän kaikkia pyhiä.Suomen evankelis-luterilaisen kirkon evankeliumikirjaan on valittu kaksi tekstiä Sirakin kirjasta: jakeet 45:15–20 vaihtoehtoiseksi lukukappaleeksi pyhän Henrikin muistopäivänä sekä 15:5,6 vaihtoehtoiseksi antifoniksi kolmantena joulupäivänä. Martti Luther ei kelpuuttanut apokryfikirjoja eikä siten myöskään Sirakia kanonisten kirjojen joukkoon, mutta hänen mielestään kirja oli »viisaan miehen kirjoittama oivallinen teos», joka opettaa lukijalleen oikeaa suhtautumista Jumalan sanaan, pappeihin, vanhempiin, ruumiin tarpeisiin, palvelijoihin, omaisuuteen, naapureihin, ystäviin, vihollisiin, esimiehiin ja kaikkiin muihin ihmisiin.Vuosisatojen varrella Sirakin kirja on nauttinut suurta suosiota sekä kristillisissä että maallisissa piireissä. Suomessakin vanha kansa on mielellään vedonnut siihen, mitä »Syyrakki» puheena olevasta asiasta sanoo. Kun kuvanveistäjä Ville Vallgren 1800-luvun lopulla oleskeli Pariisissa, hänellä ja hänen pohjoismaisilla taiteilijaystävillään oli tapana kokoontua viinituvassa, jonka nimi oli Jesus Syrach. Vallgren ihastui niin suuresti Sirakin ajatuksiin ja paikan henkeen, että perusti Suomeen palattuaan Syyrakin Ritarikunnan, joka toimii edelleen.Sirak on esillä myös kaunokirjallisuudessamme. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä on Sirak-muistumia, ja myöhemmistä prosaisteista esimerkiksi Pentti Haanpää on käyttänyt kirjaa hyväkseen.Varhainen Sirak-sitaatti on Frans Michael Franzénin runossa Till en yngling (1793):Drick – men sällan och med mått.Mins hvad Syrach skrifvit:»Vin och vänskap smaka godt,då de gamla blifvit.»Franzén viittaa Sirakin kirjan jakeeseen 9:10, joka uudessa suomennoksessa kuuluu näin:Älä hylkää vanhaa ystävää,sillä uusi ei ole hänen veroisensa.Uusi ystävä on kuin uusi viini,joka vasta vanhetessaan maistuu sinulle.Jaenumerot ja täydennyksetKreikkalaisessa tekstitraditiossa jaksot 31:1–33:16 ja 33:17–36:13 ovat tuntemattomasta syystä vaihtaneet keskenään paikkaa. Tämän takia tekstijaksossa 31:1–36:13 on luvut ja jakeet eri käännöksissä ja julkaisuissa merkitty hyvin vaihtelevalla tavalla. Joskus on tapana ilmoittaa oikea järjestys sulkeissa Septuagintan virheellisen numeroinnin jäljessä. Nyt käsillä olevassa suomennoksessa seurataan nykyisin vallitsevaa käytäntöä: sekaannusten välttämiseksi myös kreikkalaisen Sirakin käännöksessä ilmoitetaan kyseisen jakson osalta ainoastaan alkuperäinen luku- ja jaejärjestys, joka on säilynyt heprealaisessa tekstitraditiossa sekä syyrialaisessa ja latinalaisessa käännöksessä. Muilla paikoin, numerointierojen ollessa pienempiä, poikkeava jaenumero on pantu sulkeissa näkyviin.Etenkin kreikankielisen tekstin suomennoksessa esiintyy paikoin aaltosulkeita. Niillä on merkitty laajennokset, jotka eivät esiinny keskeisissä käsikirjoituksissa eivätkä sisälly kaikkiin moderneihin käännöksiin. Tekstissä on myös hakasulkeita. Niitä käytetään kohdissa, joissa heprealaista tekstiä on täydennetty kreikkalaisen mukaan.