Kolmas makkabilaiskirja 7 - Bible 1992（FB92）

Kuninkaan toinen käskykirje

1»Kuningas Ptolemaios Filopator tervehtii Egyptin käskynhaltijoita ja kaikkia valtakunnan virkamiehiä. Toivotan teille hyvää vointia.

2Minä itse voin hyvin, samoin lapseni, sillä suuri Jumala ohjaa kaikkea toiveitteni mukaisesti.

3»Muutamat korkea-arvoiset ystäväni painostivat pahantahtoisuudessaan minua useaan kertaan ja vakuuttivat, että minun tuli koota valtakunnan juutalaiset ja rangaista koko tuota joukkoa erityisen ankarasti, sillä tavoin kuin maanpettureita rangaistaan.

4Ellei näin tehtäisi, he väittivät, maamme hallinto ei pysyisi vakaana, koska juutalaiset suhtautuvat kaikkiin muihin kansallisuuksiin kovin vihamielisesti.

5Niin he sitten löivät heidät rautoihin kuin orjat tai paremminkin maanpetturit ja kokosivat heidät samaan paikkaan. Mitään tutkintaa tai oikeuskäsittelyä ei järjestetty, vaan he aikoivat tappaa vangit tavalla, joka raakuudessaan olisi ylittänyt skyyttalaistenkin lain.

6»Minä uhkasin ankarasti noita miehiä, ja niin juutalaiset välttivät täpärästi kuolemantuomion, koska suhtaudun lempeästi kaikkiin ihmisiin. Minä myös tiesin, että taivaan Jumala suojelee juutalaisia kuin isä lapsiaan ja taistelee aina heidän puolellaan.

7Otin myös huomioon sen, että juutalaiset ovat suhtautuneet suopeasti, ystävien tavoin sekä minuun että edeltäjiini, ja siksi tein niin kuin oikein oli: vapautin heidät kaikista syytteistä, mistä tahansa heitä olikin syytetty,

8ja säädin, että jokainen saa palata kotiinsa eikä kenenkään ole lupa millään tavoin vahingoittaa heitä tai solvata heitä näiden aiheettomien toimenpiteiden vuoksi.

9Teidän tulee tietää, että jos tekisin juutalaisille jotakin pahaa tai jollakin tavoin loukkaisin heitä, en saisi vastaani ihmisiä vaan Korkeimman Jumalan, kaikkien mahtien valtiaan, jonka kostoa ei voi paeta milloinkaan eikä millään tavalla. Voikaa hyvin.»

Juutalaiset juhlivat pelastumistaan

10Kirjeen saatuaan juutalaiset eivät heti kiirehtineet lähtemään vaan pyysivät kuninkaalta, että saisivat langettaa ansaitun rangaistuksen niille maanmiehilleen, jotka omasta tahdostaan olivat hylänneet pyhän Jumalan ja hänen lakinsa.

11He lisäsivät vielä, että nuo, jotka oman hyvinvointinsa tähden olivat hylänneet Jumalan käskyt, eivät ikinä kunnioittaisi myöskään kuninkaan määräyksiä.

12Ptolemaios myönsi heidän puhuvan totta, ja koska hän oli samaa mieltä heidän kanssaan, hän antoi heille täydet valtuudet hävittää Jumalan lait hylänneet kaikkialta valtakunnasta. He saivat toimia vapaasti, ilman kuninkaan erityistä lupaa tai tutkintaa.

13Kaikki juutalaiset, papit ja koko kansanjoukko, ylistivät kuninkaan sanoja, joita oli syytäkin ylistää, ja sitten he lähtivät iloissaan huutaen: »Halleluja!»

14Jos he matkalla kohtasivat jonkun maanmiehensä, joka oli saastuttanut itsensä menemällä pakanoiden puolelle, tämä ei välttänyt rangaistusta: he surmasivat hänet varoittavaksi esimerkiksi muille.

15Sinä päivänä he surmasivat yli kolmesataa miestä, ja he juhlivat riemuissaan tuota päivää, koska olivat tehneet lopun niistä, jotka olivat saastuttaneet itsensä.

16Kuoleman porteille saakka he olivat turvanneet Jumalaan, ja nyt he voivat vapaasti iloita pelastumisestaan.

He seppelöivät itsensä kaikenlaisin hyväntuoksuisin kukin ja lähtivät kaupungista iloisesti huudellen; he virittivät kauniisti kaikuvia lauluja, joilla kiittivät ja ylistivät isiensä Jumalaa, Israelin ikuista pelastajaa.

17Kun he saapuivat Ptolemaikseen, jota sen näkymien vuoksi kutsutaan ruusujen kaupungiksi, alukset jäivät heidän yhteisestä toivomuksestaan odottamaan seitsemäksi päiväksi

18ja he viettivät siellä pelastumisensa ilojuhlaa. Kuningas oli luvannut maksaa avokätisesti kaiken siihen saakka, kun itse kukin pääsisi kotiinsa.

19Tultuaan turvallisesti Ptolemaikseen he kiittivät Jumalaa asiaan kuuluvin menoin ja säätivät, että näitä päiviä tuli viettää juhlapäivinä niin kauan kuin he asuisivat siinä maassa.

20He kirjoittivat kivipatsaaseen, että nämä päivät tulisivat olemaan pyhät, ja juhla-alueelle vihittiin rukouspaikka. Sitten he menivät koteihinsa vapaina ja vahingoittumattomina ja iloisina siitä, että heillä oli kuninkaan säädös turvanaan maalla, merellä ja suurella virralla.

21Tästä lähtien juutalaisten vaikutusvalta oli entistä suurempi. Viholliset pelkäsivät ja kunnioittivat heitä, eikä yksikään yrittänyt millään tavoin kajota heidän omaisuuteensa.

22Jokainen sai rekisteröinnin perusteella takaisin kaiken omistamansa; ne, joilla oli hallussaan jotakin heille kuuluvaa, palauttivat sen pelosta vavisten. Kerta kerran jälkeen Korkein Jumala teki voimatekoja, joilla pelasti kansansa.

23Kiitetty olkoon Israelin pelastaja nyt ja aina! Aamen.