1Heti seuraavana aamuna Laban suuteli lapsia ja tyttäriään ja siunasi ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti pois ja palasi kotiseudulleen.
2Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä.
3.
4Jaakob lähetti sananviejiä edellään veljensä Esaun luo Seirin tienoille Edomin maahan
5ja käski heidän sanoa Esaulle: »Herrani, näin sanoo palvelijasi Jaakob: ’Olen asunut Labanin luona ja joutunut viipymään siellä näin kauan.
6Minulle on kertynyt härkiä ja aaseja, lampaita ja vuohia, orjia ja orjattaria, ja lähetän nyt sinulle tämän viestin pyytäen, että ottaisit minut suosiollisesti vastaan.’»
7Palattuaan Jaakobin luo sananviejät kertoivat: »Kohtasimme veljesi Esaun, ja hän on nyt tulossa sinua vastaan mukanaan neljäsataa miestä.»
8Jaakob pelästyi ja hätääntyi kovin. Hän jakoi väen, joka hänellä oli mukanaan, samoin lampaat ja vuohet, nautakarjan ja kamelit kahdeksi joukoksi,
9sillä hän ajatteli: »Jos Esau käy toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon.»
10 hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka.
26Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa.
27 Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.»
30 ja silti olen elossa.»
32Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.
33Tämän vuoksi israelilaiset eivät tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on nivustaipeen päällä. Mies oli iskenyt Jaakobia tähän jänteeseen.
Who We AreWhat We EelieveWhat We Do
2025 by iamachristian.org,Inc All rights reserved.
