Viisauden kirja 2 - Bible 1992（FB92）

1 Job 7:9,10 Kieroutuneella tavallaan he järkeilevät näin:

– Lyhyt ja kurja on meidän elämämme,

ja kun loppu lähenee, ei lääkettä löydy,

eikä kenenkään tiedetä palanneen tuonelasta.

2 Job 27:3; Jes. 2:22 Sattumalta me olemme syntyneet,

ja kuolemamme jälkeen olemme taas

kuin meitä ei koskaan olisi ollutkaan.

Haihtuvaa savua on sieraintemme henkäys,

ja ajattelumme on pelkkä kipinä,

sydämenlyöntien aikaansaama.

3Kun se sammuu, ruumiistamme tulee tuhkaa

ja henki hajoaa kuin kevyt ilma.

4 Saarn. 2:16 Nimemme unohtuu ajan mittaan,

eikä kukaan enää muista tekojamme.

Elämämme katoaa kuin pilvi,

jälkeä jättämättä,

se hajoaa kuin usva,

jonka aurinko säteillään karkottaa

ja kuumuudellaan painaa maahan.

5 1. Aik. 29:15; Job 8:9 Kuin varjo kiertyy elämämme eteenpäin,

eikä päätekohdasta ole paluuta,

sillä se on vahvistettu sinetillä.

Takaisin ei kukaan tule.

6 Jes. 22:13; 1. Kor. 15:32 Jes. 56:12 Tulkaa, nautitaan kaikesta hyvästä,

mitä on saatavilla,

ja nuoruuden innolla käytetään hyväksi

kaikkea, mitä maailmassa on!

7Juodaan kallista viiniä,

humallutaan viinistä ja tuoksuaineista!

Eikä unohdeta kevään kukkia!

8Tehdään päähämme seppele ruusunnupuista

ennen kuin ne lakastuvat.

9 Viis. 5:13 Ainutkaan niitty ei jää koskematta

riehakkaissa juhlissamme.

Jätetään kaikkialle yhteisen riemumme merkit!

Tämä on meidän osamme ja arpamme.

10Köyhän, joka seuraa Jumalan käskyjä,

me tallaamme jalkoihimme!

Leskeä emme sääli,

emme kunnioita vanhuksen harmaita hapsia.

11Oma voimamme on meille laki ja oikeus,

heikoista ei ole mitään hyötyä.

12 Jes. 52:13—53:12 Ps. 10:9 Asetutaan väijyksiin, vaanitaan vanhurskasta!

Hän on niin rasittava.

Hän vastustaa tekojamme,

syyttää meitä lain rikkomisesta

ja väittää, että emme piittaa

kasvatuksesta, jonka olemme saaneet.

13Hän kehuu tuntevansa Jumalan

ja nimittää itseään Herran lapseksi.

14Hänestä on tullut elävä syytös meitä vastaan,

ajattelumme ei hänelle kelpaa.

Jo hänen näkemisensä masentaa.

15Ei hän elä toisten tapaan,

hän kulkee outoja polkujaan.

16 Ps. 89:27; Jes. 63:16, 64:7 Me olemme hänelle kuin väärää rahaa,

hän karttaa meidän elämäntapaamme kuin saastaa.

»Autuas on vanhurskaiden loppu», hän sanoo,

ja vielä hän kerskuu sillä,

että hänen isänsä on Jumala!

17Katsotaanpa, puhuuko hän totta,

otetaan selville, millaisen lopun hän saa.

18 Ps. 22:9; Matt. 4:6, 27:39–44 Jos tuo vanhurskas on Jumalan poika,

tottahan Jumala pitää hänestä huolen

ja pelastaa hänet vastustajien käsistä.

19Koetellaan häntä, solvataan ja piestään,

niin saamme tietää, kuinka tyyni hän on,

ja näemme, mitä kaikkea hän sietää.

20Tuomitaan hänet häpeälliseen kuolemaan!

Hänelle kyllä tulee ylhäältä apu –

itse hän on sanonut niin.

Jumalattomat erehtyvät

21Näin he ajattelevat, mutta erehtyvät,

sillä heidän pahuutensa on sokaissut heidät.

22Eivät he tunne Jumalan salaisuuksia,

eivät pane toivoaan hurskauden palkkaan,

ei heille merkitse mitään kunnia,

jonka puhdassieluiset saavat osakseen.

23 1. Moos. 1:26,27; Sir. 17:3 Jumala loi ihmisen kuolemattomaksi,

teki hänestä näin oman itsensä kuvan,

24 1. Moos. 3:1; Room. 5:12; Hepr. 2:14 mutta Paholaisen kateuden vuoksi

tuli kuolema maailmaan,

ja sen joutuvat kokemaan kaikki,

jotka ovat Paholaisen omat.