Neljäs makkabilaiskirja Johdanto - Bible 1992（FB92）
JohdantoNeljäs makkabilaiskirja kertoo uudelleen jo Toiseen makkabilaiskirjaan sisältyvät marttyyrikertomukset Eleasarista sekä seitsemästä veljeksestä ja heidän äidistään. Kirja ei ole historiateos vaan omintakeinen yhdistelmä filosofista tutkielmaa, muistopuhetta, juutalaista lakihurskautta ja marttyyrilegendoja. Antiikin aikana Neljäs makkabilaiskirja tunnettiin myös sen sisältöä paremmin kuvaavalla nimellä »Järjen itsevaltiudesta».Kirjan jaotus on selkeä. Ensimmäisessä osassa (1:1–3:18) kirjoittaja esittää filosofisen teoriansa siitä, miten Mooseksen lain opastama inhimillinen järki kykenee hallitsemaan tunnetiloja. Teoriansa kirjoittaja tahtoo osoittaa todeksi makkabilaisaikaan pohjautuvien esimerkkien avulla. Lyhyttä historiallista katsausta Antiokhos IV Epifaneen aikaan (3:19–4:26) seuraavatkin perinpohjaiset kuvaukset vanhan Eleasarin sekä seitsemän veljeksen ja veljesten äidin kidutuksesta ja kuolemasta Antiokhoksen edessä (5:1–17:6). Kirjoittajan näkemyksen mukaan nämä juutalaiset eivät kovissakaan ruumiillisissa kivuissa antaneet periksi tunteille tai lain rikkomiseen houkutteleville kiusauksille. Kirja loppuu löyhästi toisiinsa liittyviin päätösjaksoihin (17:7–18:24).Kirjan kirjoittajasta ja sen syntypaikasta voidaan esittää vain summittaisia luonnehdintoja. Useimmiten kirjoituspaikaksi on esitetty Antiokiaa. Kirjan ajoitus on melkein yhtä vaikeaa. Teos lienee kirjoitettu vasta Uuden testamentin kirjojen syntyaikaan ensimmäisen vuosisadan loppupuolella jKr.Neljännen makkabilaiskirjan kieli on koristeellista kreikkaa. Tekstissä on paljon runollisia kuvailmauksia ja kuvitteellisia ajatuskulkuja. Kirjoittaja osoittaa tuntevansa monet eri tekstilajit, ja kirjassa on osia, jotka muistuttavat antiikin ylistyspuheita, hautajaispuheita ja lohdutuskirjeitä. Teos kuvaa värikylläisesti Antiokhoksen juutalaisuhrien kidutuksia, ja tähän aihepiiriin liittyvä sanasto on runsasta.Neljännen makkabilaiskirjan keskeiset opetukset on johdettu hurskaiden juutalaisten kärsimyskertomuksista ja kirjoittajan teroittamasta filosofisesta suhtautumisesta vastoinkäymisiin. Kirja korostaa Antiokhoksen surmaamien juutalaisten merkitystä eräänlaisina sijaisuhreina koko Israelin kansan puolesta (6:28,29, 17:20–22). Teos sisältää yhtymäkohtia stoalaisen ja aristoteelisen filosofikoulun näkemyksiin tunteiden hallinnasta järjen avulla. Tässä suhteessa Neljäs makkabilaiskirja tulee lähelle juutalaisen oppineen Filon Aleksandrialaisen tapaa yhdistää perinteinen lakihurskaus kreikkalaisiin filosofisiin näkemyksiin. Kiinnostavalla tavalla kirjan juutalainen kirjoittaja kuvaa myös yleisinhimillisen järjen ja Jumalan lain suhdetta (5:1–38). Kirjan esittämän käsityksen mukaan inhimillinen järki ja Mooseksen laki ovat samaa juurta eivätkä siksi voi olla keskenään ristiriidassa.Neljättä makkabilaiskirjaa on luettu kristillisessä kirkossa jo vanhastaan, vaikka se ei kuulu minkään kirkkokunnan Raamatun kaanoniin. Milanon piispa Ambrosius (340–397) on tuntenut teoksen ja kirjoittanut sen pohjalta Jaakob-aiheisen moraalisen tutkielman.
