Kreikkalainen Esran kirja Johdanto - Bible 1992（FB92）
JohdantoKirjan kertomuskaari kattaa runsaan puolentoista vuosisadan ajan kuningas Josiasta Esraan eli 600-luvun eKr. lopusta 400-luvun puoliväliin. Keskeisinä aiheina ovat paluu pakkosiirtolaisuudesta, Jerusalemin temppelin (ns. toisen temppelin) rakentaminen ja kultin käynnistäminen eri muodoissaan (papisto, uhrit ja uhraaminen, vuotuiset juhlat). Kirjan loppuhuipennuksen muodostaa jakso, joka kertoo nimihenkilö Esran saapumisesta Babyloniasta Jerusalemiin ja hänen toiminnastaan siellä. Esra vaatii purkamaan sellaiset avioliitot, joissa juutalainen mies on ottanut vaimokseen ei-juutalaisen. Tämän jälkeen kerrotaan, kuinka Esra lukee korokkeelta Mooseksen lakia, jota seurakunta kuuntelee seisaaltaan. Lyhyesti sanottuna Kreikkalainen Esra kuvaa toisen temppelin ajan juutalaisuuden organisoitumista ja juutalaisen identiteetin uudelleen määrittämistä.Kreikkalaisen Esran kirjan suhde Vanhan testamentin heprealaisiin Esran ja Nehemian kirjoihin on monimutkainen kysymys alkaen siitä, että Kreikkalainen Esra näyttää perustuvan sittemmin kadonneeseen seemiläiseen (aramea, heprea) alkuperäisversioon. Ongelmia synnyttää jo se, että kirja alkaa ja päättyy kuin alusta ja lopusta puuttuisi jotakin. Kertomusjuoni on paikoitellen sekava ja epäjohdonmukainen, ja kirjan historiallisissa maininnoissa, kuten hallitsijoiden nimissä, on useita virheellisyyksiä. Toisaalta muun muassa nimistö näyttää säilyttäneen heprealais-aramealaisesta tekstistä poikkeavaa perinnettä.Oma esihistoriansa on kolmen henkivartijan väittelystä kertovalla jaksolla. Se edustanee mesopotamialais-persialaista alkuperää olevaa kirjallisuudenlajia, jota Kreikkalaisen Esran kirjoittaja on taitavasti hyödyntänyt. Hän on samastanut kilvan voittajan ja juutalaisen Serubbabelin, yhden pakkosiirtolaisuuden ajan juutalaisista johtomiehistä. Palkinnoksi Serubbabel pyytää kuningas Dareiosta täyttämään lupauksensa antaa rakentaa uudelleen Jerusalem ja sen temppeli.Kun Kreikkalaista Esran kirjaa vertaa heprealaisiin Esran ja Nehemian kirjoihin, nousee esiin muutamia kiinnostavia eroja. Ensiksikin kirjoittaja korottaa kaksi henkilöä, Serubbabelin ja Esran, yli muiden. Hän korostaa Serubbabelin roolia temppelin jälleenrakentamisen alullepanijana ja toteuttajana. Vastaavasti hän painottaa Esran asemaa juutalaisuuden uskonnollisena ja sosiaalisena uudistajana. Tässä tehtävässään Esra ei ole ainoastaan suvereeni Jumalan lain tuntija vaan myös »ylipappi» – nimitys, jota heprealaiset Esra ja Nehemia eivät hänestä käytä. Toiseksi näyttää siltä, että aidon, puhtaan seurakunnan muodostavat vain pakkosiirtolaisuudesta palanneet, sukuluetteloiden perusteella identifioitavat (5:1–46, 8:28–40) juutalaiset. Kun heprealainen Esran kirja toteaa, että pääsiäisen viettoon osallistui kaksi ryhmää, Babyloniasta palanneet ja »kaikki, jotka olivat erottautuneet maassa asuvista muista kansoista ja hylänneet niiden saastaisuuden» (6:21), Kreikkalaisen Esran näköpiirissä ovat vain Babyloniasta palanneet (7:13). Ne juutalaiset, joita ei ollut viety pakkosiirtolaisuuteen vaan jotka olivat jääneet maahan, näyttävät Kreikkalaisessa Esrassa yksinkertaisesti häviävän kuvasta. Kirjoittajan edustama juutalaisuus on ottanut askeleen eristäytyvämpään suuntaan.Kreikkalaisen Esran kirjan tarkkaa syntyaikaa on mahdoton määrittää. Kirjan on kuitenkin täytynyt syntyä viimeistään ensimmäisen kristillisen vuosisadan puoliväliin mennessä, koska juutalainen historioitsija Flavius Josefus (n. 37–100) hyödyntää sitä juutalaisten historiaa käsittelevässä teoksessaan. On tyytyminen olettamaan, että teos on kirjoitettu joskus toisella (tai ensimmäisellä) vuosisadalla eKr.Kreikkalainen Esra on yksi niistä deuterokanonisista kirjoista, jotka nyt on otettu ensi kerran mukaan suomalaiseen Vanhan testamentin apokryfikirjojen kokoelmaan. Kirja ei ole ollut katolisen kirkon eikä protestanttisten kirkkojen käytössä; Vulgataankin se sisältyy vain Uutta testamenttia seuraavassa liiteosassa, jossa sen nimenä on III Esdras. Kreikankielisissä ja slaavilaisissa ortodoksisissa kirkoissa Kreikkalainen Esran kirja sen sijaan kuuluu deuterokanonisiin kirjoihin, ja siksi se on otettu mukaan tähän ekumeeniseen käännökseen.
