18 Mordokaille palautuivat mieleen kaikki Herran teot, ja hän rukoili Herraa näin:
19 – Herra, Herra, kaikkien valtojen kuningas!
Sinun vallassasi on kaikki,
eikä kukaan voi asettua sinua vastaan,
jos tahdot pelastaa Israelin.
20 Sinä olet tehnyt taivaan ja maan
ja kaiken sen ihmeellisen, mitä on taivaan alla.
21 Sinä olet kaikkien valtias,
eikä kukaan voi vastustaa sinua, Herraa.
22 Sinä tiedät kaiken.
Sinä tiedät, Herra,
ettei ylpeys, kopeus eikä kunnianhimo
saanut minua tekemään minkä tein,
kun kieltäydyin kumartamasta korskeaa Hamania.
23 Minä olisin valmis suutelemaan hänen jalkapohjiaan,
jos siten voisin pelastaa Israelin.
24 Minkä tein, tein siksi,
etten kunnioittaisi ihmistä enemmän kuin Jumalaa.
Minä kumarran vain sinua, Herrani,
en ketään muuta,
eikä se johdu ylpeydestä.
25 Herra, Jumala ja kuningas,
pelasta nyt kansasi, Abrahamin Jumala!
Ahnein silmin he odottavat meidän tuhoamme,
he palavat halusta hävittää kansamme,
joka on ollut sinun omasi alusta asti.
26 Älä väheksy omaa kansaasi,
jonka lunastit itsellesi Egyptistä.
27 Kuule rukoukseni!
Armahda omaa kansaasi
ja muuta meidän murheemme iloksi,
anna meidän elää ja ylistää sinua, Herra,
älä sulje niiden suuta, jotka kiittävät sinua.
28 Israelilaiset huusivat kaikin voimin Herraa, sillä he näkivät kuoleman silmiensä edessä.
Esterin rukous29 Kuningatar Ester pakeni kuolemantuskassaan Herran eteen.
30 Hän riisui kuninkaalliset vaatteensa ja pukeutui ahdingon ja murheen pukuun. Hienojen tuoksuöljyjen sijasta hän hieroi päähänsä tuhkaa ja lantaa ja kuritti ruumistaan. Sotkuiset hiukset peittivät nyt kaiken sen, mitä korut olivat ilon päivinä kaunistaneet.
31 Ester rukoili Herraa, Israelin Jumalaa. Hän sanoi:
– Herrani, kuninkaamme, sinä olet ainoa!
Auta minua! Minä olen yksin,
ei minulla ole muuta auttajaa kuin sinä.
32 Olen suuressa vaarassa.
33 Syntymästäni asti olen isäni heimolta kuullut,
että sinä, Herra, valitsit kaikista kansoista Israelin
ja kaikista esi-isistämme meidän kantaisämme
omiksesi ikiajoiksi
ja teit kaiken, minkä olit heille luvannut.
34 Mutta me olemme rikkoneet sinua vastaan,
ja sinä annoit meidät vihollistemme käsiin,
35 koska me kumarsimme heidän jumaliaan.
Sinä olet oikeamielinen, Herra!
36 Katkera orjuutemmekaan ei ole riittänyt heille,
vaan he ovat tarttuneet epäjumaliaan kädestä
37 tehdäkseen tyhjiksi sinun lupauksesi,
hävittääkseen oman kansasi,
sulkeakseen niiden suun, jotka sinua ylistävät,
ja sammuttaakseen pyhäkkösi kirkkauden ja alttarisi hehkun.
38 He panevat kansat ihastelemaan tyhjiä jumalia,
palvomaan ajallista kuningasta ikuisena.
39 Herra, älä luovuta valtikkaasi
niille, joita ei ole olemassa,
älä päästä heitä ilkkumaan meidän tuhoamme.
Käännä heidän aikeensa heitä itseään vastaan
ja tee varoittava esimerkki
tuosta miehestä, joka ryhtyi vainoamaan meitä.
40 Muista meitä, Herra,
anna meidän ahdingossamme nähdä voimasi.
Anna minulle rohkeutta,
jumalien kuningas, kaikkien valtojen valtias!
41 Anna suuhuni sopivat sanat,
kun astun leijonan eteen.
Käännä hänen sydämensä vihollistamme vastaan,
aja tuhoon Haman ja hänen hengenheimolaisensa.
42 Mutta ojenna meille kätesi, pelasta meidät!
Auta minua! Minä olen yksin,
ei minulla ole muita kuin sinut, Herra.
Sinä tiedät kaiken.
43 Sinä tiedät, kuinka inhoan noita liehittelijöitä,
jotka eivät noudata lakiasi,
kuinka kammoksun ympärileikkaamattoman
ja vierasheimoisen vuodetta.
44 Sinä tiedät, mihin joudun alistumaan.
Minä inhoan valta-asemani tunnusta,
jota hovissa käydessäni kannan päässäni.
Minä inhoan kruunuani kuin kuukautisriepua,
vapaina hetkinäni en sitä kanna.
45 Koskaan ei palvelijasi ole syönyt Hamanin pöydässä,
ei ottanut osaa kuninkaan pitoihin
eikä nauttinut juomauhrien viiniä.
46 Mikään muu ei ole ilahduttanut palvelijaasi
kruunajaispäivästä tähän päivään asti
kuin sinä, Herra, Abrahamin Jumala.
47 Jumala, sinä kaikkia väkevämpi!
Kuule epätoivoisten huuto,
vapauta meidät pahantekijöiden käsistä
ja päästä minut pelostani.
Who We AreWhat We EelieveWhat We Do
2025 by iamachristian.org,Inc All rights reserved.
