Psalmit 49 - Bible 1992（FB92）

Psalmi 49Rikaskaan ei elä ikuisesti

1Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi.

2Kuulkaa tämä, kaikki kansat,

kuunnelkaa, maan asukkaat,

3niin alhaiset kuin ylhäiset,

rikas ja köyhä yhtä lailla!

4Suuni puhuu tiedon sanoja,

sydämeni pohtii viisautta.

5Minä tahdon tutkistella mietelauseita,

ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.

6Miksi pelkäisin pahana päivänä,

kun petturien kavaluus saartaa minut?

7

15Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan,

kuolema paimentaa heitä siellä.

Jo seuraavana päivänä

oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen.

Tuonela on heidän asuinsijansa,

se kuihduttaa heidät.

16Mutta Jumala lunastaa minut,

hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)

17Älä kadehdi, kun joku rikastuu,

kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.

18 Job 1:21; Saarn. 5:14; 1. Tim. 6:7 Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään,

hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.

19Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa

ja toiset kiittävät hänen menestystään,

20hänen täytyy mennä isiensä luo,

paikkaan, jossa ei valoa nähdä.

21Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen,

eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.