Kolmas makkabilaiskirja 1 - Bible 1992（FB92）

Rafian taistelu

1Kun Filopator sai takaisin tulleilta tietää, että Antiokhos oli ottanut haltuunsa hänen valloittamiaan alueita, hän komensi liikkeelle kaikki joukkonsa, niin jalkaväen kuin ratsuväen, otti sisarensa Arsinoen mukaansa ja marssi Rafian seudulle, minne Antiokhoksen joukot olivat leiriytyneet.

2Muuan Theodotos ryhtyi silloin petollisiin puuhiin. Hän otti mukaansa parhaita niistä Ptolemaioksen sotilaista, jotka aikaisemmin oli annettu hänen alaisuuteensa, ja meni yöllä Ptolemaioksen teltalle tappaakseen hänet omin käsin ja lopettaakseen näin sodan.

3Ptolemaios oli kuitenkin toimitettu sieltä pois; tämän oli tehnyt Dositheos, Drimyloksen poika, syntyjään juutalainen mies, joka oli hylännyt Jumalan lain ja vieraantunut esi-isien säädöksistä. Hän vei telttaan nukkumaan erään tavallisen sotilaan, joka sitten joutui kuninkaan sijasta surmatuksi.

4Sotajoukot iskivät yhteen, ja taistelu alkoi kallistua Antiokhoksen eduksi. Silloin Arsinoe riensi joukkojen luo, kulki hiukset hajallaan, itkien ja valittaen osastosta toiseen ja kannusti sotilaita kamppailemaan urheasti itsensä, lastensa ja vaimojensa puolesta. Lisäksi hän lupasi antaa jokaiselle kaksi minaa kultaa, jos he voittaisivat.

5Niin sitten kävikin, että viholliset lyötiin taistelussa ja otettiin myös paljon sotavankeja.

6Kun Ptolemaios näin oli selvinnyt vastustajistaan, hän päätti käydä lähiseutujen kaupungeissa ja valaa rohkeutta niiden asukkaisiin.

7Näillä vierailuillaan ja pyhäköille antamillaan lahjoituksilla hän sai alamaisensa jälleen luottavaiselle mielelle.

Ptolemaios vierailee Jerusalemissa

8Juutalaiset lähettivät joitakin vanhimpia ja neuvoston jäseniä viemään kuninkaalle tervehdyksensä, antamaan lahjoja ja onnittelemaan häntä siitä, mitä oli tapahtunut. Ptolemaios innostui tästä niin, että halusi mitä pikimmin lähteä vierailulle heidän luokseen.

9Hän tulikin Jerusalemiin ja uhrasi Korkeimmalle Jumalalle, toimitutti kiitosuhreja ja osoitti muutenkin temppelille sentapaista kunnioitusta kuin asiaan kuului.

Temppeliin astuessaan Ptolemaios hämmästyi sen ylevyyttä ja kauneutta

10ja ihmetteli, kuinka hyvin kaikki oli pyhäkössä järjestetty. Hänen mieleensä nousi ajatus, että hänen tulisi käydä myös kaikkeinpyhimmässä.

112. Moos. 30:10; 3. Moos. 16:34Silloin juutalaiset sanoivat, että se ei käynyt päinsä: heidän oman kansansa jäsentenkään ei ollut lupa mennä sinne, ei edes kaikkien pappien, ainoastaan kansaa johtavan ylipapin ja hänenkin vain kerran vuodessa.

Ptolemaios ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa.

12Vaikka hänelle ääneen luettiin, mitä laki sanoi, hän ei antanut periksi vaan vaatimalla vaati päästä sisään. Hän sanoi heille: »Jos toisilla ei olekaan sitä oikeutta, minulla on»,

13ja hän ihmetteli, miksei hänen pääsyään mihinkään muuhun temppeliin ollut kukaan estänyt.

14Tähän joku vastasi enempää ajattelematta, että sitä on turha pitää minään enteenä.

15»Niin kuitenkin kävi», Ptolemaios vastasi. »Miksen menisi vielä tuonnekin, on se papeille mieleen tai ei.»

Jerusalemin asukkaat hätääntyvät

16 2. Makk. 3:14–21 Papit heittäytyivät maahan pyhissä vaatteissaan ja anoivat, että Korkein Jumala tulisi tässä ahdingossa heidän avukseen ja estäisi tuota miestä toteuttamasta pahaa aiettaan. Heidän itkunsa ja valituksensa täytti koko temppelin.

17Myös kaupunkiin jääneet kiiruhtivat kuohuksissaan paikalle, koska arvelivat jotain erikoista olevan tekeillä.

18Kammioihinsa suljetut neidot ryntäsivät ulos yhdessä äitiensä kanssa, ja he sirottivat tuhkaa hiuksiinsa ja kulkivat pitkin katuja huokaillen ja valittaen.

193. Makk. 4:6Häihinsä valmistautuvat naiset lähtivät huoneistaan, jotka oli kaunistettu hääyötä varten, ja säntäilivät kaupungilla sinne tänne nuorikolle soveliaan kainouden unohtaen.

20Äidit ja imettäjät, jotka hoitivat vastasyntyneitä lapsia, jättivät heidät kuka minnekin, kotiin tai kadulle, ja muusta välittämättä raivasivat tungoksessa tiensä kaikkein korkeimpaan temppeliin.

21Ihmiset, jotka olivat kokoontuneet temppeliin, rukoilivat mitä moninaisimmin tavoin torjuakseen kuninkaan epäpyhät aikeet.

22Heidän joukossaan oli myös pelottomia miehiä, jotka eivät voineet ajatellakaan, että Ptolemaios saisi tahtonsa läpi ja toteuttaisi aikeensa.

23He huusivat, että oli heti paikalla tartuttava aseisiin ja urheasti kuoltava isien lain puolesta, ja he saivat temppelissä kovan hälinän aikaan. Vanhemmat miehet ja kansan vanhimmat saivat vain vaivoin pidetyksi heidät rukouksessa yhdessä muiden kanssa.

24Väkijoukko jatkoi rukoustaan.

25Ne vanhimmat, jotka olivat lähellä kuningasta, yrittivät useaan kertaan saada hänet luopumaan röyhkeästä aikeestaan.

26Ylpeästi, kenestäkään välittämättä Ptolemaios kuitenkin astui eteenpäin tehdäkseen niin kuin oli juuri uhannut tehdä.

27Kun hänen seuralaisensa näkivät tämän, he yhtyivät kansamme rukoukseen ja pyysivät, että Kaikkivaltias tulisi avuksi eikä sallisi tätä jumalatonta ja ylimielistä tekoa.

28Väkijoukon kiihkeä, hellittämätön huuto kaikui sanoin kuvaamattomana pauhuna.

29Sillä hetkellä kaikki olivat valmiita mieluummin kuolemaan kuin antamaan häpäistä temppelin, ja tuntui siltä, kuin muurit ja perustuksetkin olisivat huutaneet ihmisten kanssa.