Viisauden kirja 13 - Bible 1992（FB92）

Luonnonvoimien palvonta

1

eivätkä hänen töitään katsellessaan

ole tunnistaneet niiden tekijää.

2Tuli ja tuuli ja ilman vire,

tähtiholvi, pauhaavat vedet ja taivaan valot –

siinä heidän jumalansa, maailman herrat.

3Jos he ovat ihastuneet niiden kauneuteen

niin että ovat luulleet niitä jumaliksi,

ajatelkoot, kuinka ylivertainen on niiden valtias,

sillä itse kauneuden alkusyy on ne luonut.

4Jos he ovat ihailleet niiden mahtia ja voimaa,

päätelkööt näkemästään,

kuinka paljon mahtavampi niiden luoja on.

5Kun katsoo suurta ja kaunista luomakuntaa,

katsoo samalla sen tekijää.

6 Ap. t. 17:27 Kovin ankarasti heitä ei silti tule moittia –

ehkä he ovat vain eksyneet

etsiessään Jumalaa, pyrkiessään löytämään hänet.

7 Room. 1:20 Hänen töittensä keskellä eläessään

he ovat tutkineet niitä,

ja niiden kauneus on saanut heidät valtoihinsa.

8Silti heille ei voi antaa anteeksi.

9Jos heistä tuli niin viisaita,

että he pystyivät tutkimaan maailmankaikkeutta,

kuinka he eivät jo aikaisemmin löytäneet sen Herraa?

Jumalankuvat ovat ihmisten tekemiä

10 Jes. 40:20, 44:9–20; Jer. 10:3–5; Jer. k. Kuinka säälittäviä ovatkaan ne,

jotka kutsuvat jumaliksi ihmiskätten töitä!

He panevat toivonsa elottomiin esineisiin:

taidokkaasti muovattuun kultaan ja hopeaan,

eläimiä esittäviin kuviin

tai johonkin arvottomaan kiveen,

muinoin muotoonsa hakattuun.

11Puuseppä sahaa sopivan kokoisen puun,

irrottaa siitä taitavasti kuoren

ja veistää osaavin käsin esineen arkipäivän tarpeisiin.

12Lastut hän polttaa ruokapadan alla,

ja sitten hän syö itsensä kylläiseksi.

13Mutta vielä on jäljellä pölkky,

joka ei kelpaa mihinkään –

se on kieroon kasvanut ja oksainen.

Sitä puuseppä veistelee joutessaan,

vuoleskelee aikansa kuluksi.

Hän tekee siitä ihmisen näköisen

14tai antaa sille mitättömän eläimen muodon,

hän sivelee siihen punamultaa ja poskipunaa,

niin että rosot ja laikut jäävät peittoon,

15ja kun se vielä on saanut arvoisensa asumuksen,

hän kiinnittää sen nauloilla seinään.

16Puuseppä joutuu siis varmistamaan,

ettei patsas putoa maahan.

Hän tietää hyvin,

ettei siitä ole auttamaan itseään –

sehän on vain kuva,

toisten sitä on autettava.

17Mutta kun hän haluaa rikkautta,

hyvää naimakauppaa tai lapsia,

hän ei häpeä rukoilla tuota hengetöntä pölkkyä.

Hän hakee voimattomalta terveyttä,

18rukoilee elottomalta elämää

ja anoo apua avuttomalta,

hän pyytää matkalleen turvaa sellaiselta,

joka ei pysty ottamaan askeltakaan,

19ja toimilleen, hankkeilleen ja kättensä työlle

hän etsii voimavaroja sellaiselta,

jonka käsissä ei ole rahtuakaan voimaa.