Viisauden kirja 16 - Bible 1992（FB92）

Egyptiä rangaistiin, israelilaisia vain varoitettiin

1Oikein olikin, että nuo ihmiset

saivat samat eläimet vaivoikseen

ja niiden laumat piinasivat heitä.

2 ,

jotka he riesakseen saivat.

Omiesi nälkä jäi sitä vastoin lyhyeksi,

kun he saivat harvinaista herkkuruokaa.

4Sortajien tuli kokea ankara nälkä ja puute,

mutta omillesi vain osoitit,

kuinka heidän vihollisensa saivat kärsiä.

5 4. Moos. 21:4–9 Myös omasi saivat kimppuunsa raivoisia petoja,

heitä menehtyi kiemurtelevien käärmeiden puremiin,

mutta sinä et mennyt vihassasi loppuun saakka.

6 4. Moos. 21:8,9; Joh. 3:14,15 Jonkin aikaa pidit heitä pelon vallassa

antaaksesi heille varoituksen,

mutta annoit myös pelastuksen merkin,

joka muistutti lakisi määräyksistä.

7Se, joka nosti katseensa merkkiin, pelastui,

muttei edessään olleen merkin voimasta

vaan sinun, kaikkien pelastajan.

8Tällä tavoin osoitit vihollisillemme,

että sinä, vain sinä, pelastat kaikesta pahasta.

9 2. Moos. 10:13–15; Ps. 78:45,46 Monet heistä kuolivat heinäsirkkojen ja paarmojen puremiin,

eikä löytynyt mitään keinoa,

jolla näiden ihmisten henki olisi voitu pelastaa.

Eläimet olivat heidän rangaistuksensa,

ja sen he olivat ansainneet.

10Mutta sinun lapsiisi eivät pystyneet

edes myrkkykäärmeiden hampaat,

sillä armossasi sinä tulit avuksi

ja paransit heidät.

11Jotta he muistaisivat sinun sanasi,

käärmeet purivat heitä,

mutta kohta he saivat avun.

Niin he eivät vajonneet unohdukseen

vaan saivat esteettä nauttia sinun hyvyydestäsi.

12 Ps. 107:20; Matt. 8:8 Eihän heitä parantanut yrtti eikä voide

vaan sinun sanasi, Herra,

se joka kaiken parantaa.

13 5. Moos. 32:39; 1. Sam. 2:6; Tob. 13:2 Matt. 10:28 Sinulla on vallassasi elämä ja kuolema,

sinä viet alas tuonelan porteille

ja tuot sieltä pois.

14Ihminen voi pahuudessaan tappaa toisen,

mutta kun tästä on henki kaikonnut,

hän ei saa sitä tulemaan takaisin,

ei hän enää saa vapaaksi sielua,

jonka tuoni on haltuunsa ottanut.

15Sinun kättäsi on mahdoton paeta.

16 2. Moos. 9:23 Kun jumalattomat kielsivät tuntevansa sinut,

he saivat tuntea käsivartesi voiman:

heitä pieksivät ennennäkemättömät sateet,

raekuurot ja vääjäämättä saapuvat myrskyt,

salamat tuhosivat heitä.

17Ja kaikkein ihmeellisintä oli tämä:

vedessä, joka sammuttaa kaiken,

tuli voimistui entisestään,

sillä luonto taistelee oikeamielisten puolella.

18Välillä lieskat laantuivat,

etteivät ne olisi polttaneet eläimiä,

jotka olit lähettänyt jumalattomien vaivoiksi –

heidän tuli omin silmin nähdä,

että heitä kohtasi Jumalan tuomio.

19Välillä salamat, vaikka leimahtelivat sateen keskellä,

polttivat voimalla, jota ei tulella ole,

ja tuhosivat kaiken, mitä jumalattomien maassa kasvoi.

20 2. Moos. 16:14,15; Ps. 78:25; Joh. 6:31 Mutta omalle kansallesi sinä annoit enkelten ruokaa,

lähetit taivaasta leipää, jonka he vaivaa näkemättä

saivat syödäkseen,

joka tarjosi heille iloa ja nautintoa

ja sopi jokaisen makuun.

21Tuo ravinto, jonka annoit,

osoitti, kuinka hellä olet lapsillesi.

Se mukautui jokaisen makuun,

muuttui sellaiseksi kuin kukin tahtoi.

22 4. Moos. 11:7,8 Se oli kuin lunta ja jäätä,

mutta tulessakaan se ei sulanut.

Näin heille osoitettiin tämä:

vaikka tuli leimusi rakeiden keskellä

ja liekehti rankkasateessakin

niin että poltti vihollisten sadon,

23se menetti nyt voimansa,

jotta oikeamieliset tulisivat ravituiksi.

24 Ps. 119:91 Luomakunta palvelee sinua, tekijäänsä,

se jännittää voimansa ja rankaisee väärämielisiä

mutta höllentää otettaan

auttaakseen niitä, jotka luottavat sinuun.

25Niinpä se silloinkin palveli sinua

ja ravitsi lahjallasi kaikki

muuntuen sen mukaan, mitä kukin tarvitsi ja tahtoi.

26 5. Moos. 8:3; Matt. 4:4; Luuk. 4:4 Sinä rakastit näitä lapsiasi, Herra,

ja halusit opettaa heille tämän:

Eivät ihmistä ruoki vain maan tuotteet.

Ne, jotka sinuun uskovat,

saavat ravintonsa sinun sanastasi.

27Tuo, mitä tuli ei kyennyt tuhoamaan,

suli hetkessä, eikä siihen tarvittu

kuin lämmin auringonpaiste.

28 Ps. 5:4, 57:9, 88:14; Sir. 39:5 Tällä sinä osoitit heille,

että jo ennen auringonnousua tulee kiittää sinua,

jo aamun sarastaessa tulee sinua rukoilla,

29sillä kiittämättömän toivo sulaa kun talvinen kuura,

valuu pois kuin maahan viskattu vesi.