1Simon sai tietää, että Tryfon oli koonnut suuren armeijan hyökätäkseen Juudeaan ja tuhotakseen sen perin pohjin.
2Kun hän näki, että kansa oli kauhun vallassa, hän lähti Jerusalemiin, keräsi maanmiehensä koolle
3ja puhui heille rohkaisevasti.
Simon sanoi: »Te tiedätte, mitä minä, veljeni ja koko isäni suku olemme tehneet Jumalan lain ja temppelin puolesta ja millaisiin taisteluihin ja koettelemuksiin me olemme joutuneet.
4Tässä sodassa kaikki veljeni ovat kaatuneet Israelin puolesta; vain minä olen enää jäljellä.
5 vievää tietä pitkin, mutta Simon johti joukkonsa häntä vastaan kaikkialla, minne hän yritti mennä.
21Jerusalemin linnoituksen väki lähetti Tryfonin luo viestinviejiä pyytämään, että hän kiireesti tulisi autiomaan kautta heidän avukseen ja toisi heille muonavaroja.
22Tryfon panikin koko ratsuväkensä heti lähtövalmiuteen, mutta seuraavana yönä puhkesi lumimyrsky eivätkä ratsumiehet päässeet lähtemään paljon lumen takia. Hän suuntasi nyt kulkunsa Gileadia kohti.
23Baskaman lähistöllä hän käski tappaa Jonatanin, ja tämä haudattiin sille seudulle.
24Sitten Tryfon lähti sieltä ja palasi omaan maahansa.
25
30Tällainen oli hautamuistomerkki, jonka hän rakennutti Modeiniin, ja se on siellä vielä tänäkin päivänä.
Israelilaisten olot vapautuvat31Tryfon vehkeili nuorta kuningas Antiokhosta vastaan ja lopulta murhautti tämän.
32Hän nousi Antiokhoksen valtaistuimelle ja kruunautti itsensä Aasian kuninkaaksi, ja hän sai maassa paljon pahaa aikaan.
33Simon rakennutti Juudeaan linnoituksia. Hän teetti niihin korkeat tornit, vahvat muurit ja lujasti teljettävät portit ja sijoitti niiden suojiin muonavarastoja.
34Hän myös valitsi muutamia miehiä ja lähetti heidät Demetrioksen luo pyytämään, että kuningas keventäisi maan verotusta ja muita rasitteita, koska Tryfonin toimet olivat silkkaa ryöväystä.
35Demetrios kirjoitti Simonille vastauskirjeen. Se kuului näin:
36»Kuningas Demetrios tervehtii ylipappi Simonia, kuninkaiden ystävää, sekä juutalaisten vanhimpia ja koko kansaa.
37Olen ottanut vastaan kultaisen seppeleen ja palmunoksan, jotka lähetitte, ja olen valmis solmimaan kanssanne lopullisen rauhan ja antamaan virkamiehille kirjalliset määräykset teille suotavista helpotuksista.
38»Kaikki, mitä olen teidän asioistanne päättänyt, pysyy voimassa, ja rakentamanne linnoitukset kuuluvat teille.
39Annan teille anteeksi laiminlyöntinne ja rikkomuksenne, joihin ennen tätä päivää olette syyllistyneet. Luovun myös vaatimasta seppeleveroa, jonka olette minulle velkaa, ja kaikkia muitakin Jerusalemille kuuluneita maksuja.
40Jos joukossanne on miehiä, jotka ovat soveliaita kirjoittautumaan kuninkaan kaartiin, tehkööt niin. Olkoon meidän välillämme rauha.»
41Vuonna 170 vieraiden kansojen ies nostettiin Israelin yltä.
42Kansa alkoi merkitä sopimuksiin ja asiakirjoihin: »Ylipappi Simonin, sotilaskomentajan ja juutalaisten johtajan, ensimmäisenä hallitusvuotena.»
Simon valtaa Geserin ja Akran43 , toisen kuun kahdentenakymmenentenäkolmantena päivänä, israelilaiset astuivat sisään linnoitukseen. Kansa kantoi palmunlehviä ja puhkesi ylistykseen, kiitos- ja ilolaulut raikuivat ja lyyrat, harput ja symbaalit soivat, sillä Israel oli päässyt vapaaksi ainaisesta vihollisestaan.
52 oli kasvanut mies, hän pani tämän sotajoukkojen johtajaksi. Johannes asettui asumaan Geseriin.
Who We AreWhat We EelieveWhat We Do
2025 by iamachristian.org,Inc All rights reserved.
