Jesajan kirja 33 - Bible 1992（FB92）

Valitus ja rukous ahdingon aikana

1 asukkaat valittavat kaduilla,

katkerasti itkevät ne, jotka rauhasta neuvottelivat.

8 Tuom. 5:6 | 2. Kun. 18:13,17 Valtatiet ovat autioina,

kulkijat ovat kadonneet.

Liitto on mitätöity,

sen todistajia halveksitaan,

ihmishengelle ei arvoa anneta.

9 Nah. 1:4 Maa valittaa ja kuihtuu,

häpeissään on Libanon, puut kuivettuneina.

Saaronin tasanko on kulottunut aroksi,

Basan ja Karmel ovat alastomat.

Herra tulee

10– Nyt minä nousen, sanoo Herra.

Nyt minä asetun korkealle, nyt käyn toimeen.

11Heinää te kannatte kohdussanne, olkia synnytätte,

minun henkeni syö teidät kuin tuli.

12Kansat murennetaan kuin kalkkikivi tulella,

kuin irti hakatut orjantappurat ne leimahtavat liekkiin.

13Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt!

Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!

14 2. Moos. 24:17+ Syntiset pelkäävät Siionissa,

jumalattomat kauhistuvat:

»Kuka meistä voi asua kaikkinielevässä tulessa,

kuka meistä kestää ikuisten liekkien poltetta?»

15 Ps. 15:2, 24:4 Se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein,

joka hylkää laittoman hyödyn,

joka pitää kätensä puhtaina lahjuksista,

joka sulkee korvansa murhajuonilta

eikä katsele sormien läpi vääryyden töitä.

16Korkealla vuorella hän saa asua,

kalliolinnoissa, joissa hänellä on turva.

Leipää hän saa riittämiin,

eikä hänen juomavetensä ehdy.

Näky vapautetusta Jerusalemista

17Omin silmin sinä saat nähdä kuninkaan,

hänen kauneutensa,

sinä saat nähdä avaran maan.

18Sydämesi muistelee menneitä kauhuja:

missä nyt on veronkantaja,

missä veron punnitsija,

missä torneja tarkastava vieras?

19Enää et näe tuota röyhkeää muukalaiskansaa,

jonka kieltä ei kukaan ymmärrä,

jonka puhe on kummallista, mieltä vailla.

20 Ps. 122:4; Jes. 32:18 Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia!

Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin,

turvallisen leposijan,

teltan, jota ei pureta, ei siirretä.

Sen vaarnat eivät koskaan irtoa,

yksikään sen köysistä ei katkea.

21Meillä on siellä väkevä valtias, Herra,

meillä on jokien lähde ja leveät virrat.

Niitä ei kulje soutualus

eikä ylitä uljainkaan pursi.

22Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä.

Herra on valtiaamme,

Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.

23Kun köydet ovat löystyneet

eivätkä enää pidä mastoa pystyssä,

eivät purjetta levällään,

silloin jaetaan ryöstösaalista runsaasti.

Rammatkin saalistavat muiden mukana,

24 Joel 4:10 | Jer. 31:34 eikä yksikään kaupungin asukas sano: »Minä olen sairas.»

Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.