Neljäs makkabilaiskirja 15 - Bible 1992（FB92）

1Järki, sinä olit lasten tunteiden valtias! Usko, sinä olit äidille lapsia arvokkaampi!

2Äidillä oli edessään kaksi vaihtoehtoa: usko tai seitsemän pojan ajallinen pelastuminen tyrannin lupauksen mukaan.

3Hän asetti etusijalle uskon, joka Jumalan lupauksen mukaan pelastaa ikuiseen elämään.

4Millä tavalla kuvaisin lapsiaan rakastavien vanhempien tunteita? Kuin sinetillä painaen me muovaamme lapsen herkkään olemukseen sielun ja ulkomuodon hämmästyttävän vastaavuuden. Tämä koskee erityisesti äitejä: koska he ovat itse lapsensa synnyttäneet, heillä on näihin kiinteämmät tunnesiteet kuin isillä.

5Äidit ovat helläluonteisia, ja mitä useampia lapsia he synnyttävät, sitä enemmän he heitä rakastavat.

6Kaikkia muita äitejä rakastavampi oli kuitenkin tuo seitsemän pojan äiti. Seitsemän raskauden aikana häneen oli juurtunut syvä kiintymys heitä kohtaan,

7seitsemästi koetut synnytystuskat olivat saaneet hänet tuntemaan poikiensa kärsimykset omikseen.

8Jumalaapelkäävänä hän ei kuitenkaan antanut arvoa lastensa ajalliselle pelastumiselle.

9Eikä tässä kaikki. Koska pojat olivat jaloja ja hyviä ja noudattivat kuuliaisesti lakia, hänen kiintymyksensä heihin oli sitäkin syvempi.

104. Makk. 1:18He olivat oikeudenmukaisia, kohtuullisia, rohkeita ja jalomielisiä ja rakastivat toinen toistaan. Äitiään he rakastivat niin paljon, että häneen luottaen noudattivat lain käskyjä aina kuolemaan asti.

11Mutta vaikka näin monet asiat vetivät lapsiaan rakastavaa äitiä kärsimään hengessään heidän kanssaan, moninaiset kidutukset eivät kyenneet kertaakaan horjuttamaan hänen järkeään,

12vaan hän kannusti jokaista poikaansa erikseen ja kaikkia yhdessä kuolemaan uskonsa tähden.

Äidin kärsimykset

13Oi pyhää luontoa, oi vanhempien syvää kiintymystä lapsiin, rakastettujen lasten synnytystä ja imettämistä ja äitien tinkimättömiä tunteita!

14Tuo äiti näki, kuinka hänen poikiaan toista toisensa jälkeen piinattiin ja poltettiin, mutta hurskaudessaan hän ei muuttanut mieltään.

15Hän näki, kuinka liekit kalvoivat hänen lastensa lihaa, kuinka varpaat ja sormet nytkähtelivät maassa ja kasvojen iho alaleukaan saakka oli naamarin lailla irrallaan.

16Oi tuota äitiä! Häntä koeteltiin nyt ankarammilla tuskilla kuin silloin, kun hän synnytti lapsensa.

17Oi tuota naista! Vain hän on synnyttänyt täydellisen hurskauden.

18Et horjunut silloin, kun esikoisesi teki kuolemaa, et silloin, kun toinen kidutusten keskellä säälittävän näköisenä katsoi sinua, et silloin, kun kolmas henkäisi viimeisen kerran.

19Toinen toisensa perään näit poikasi, kun he omaa kidutustaan odottaen katsoivat eteensä kuin teurashärät, näit heidän sieraimensa, joiden värinä ennusti pikaista kuolemaa, mutta et itkenyt.

20Näit kerta kerran jälkeen, kuinka lastesi lihaa kärvennettiin, kuinka käsi toisensa jälkeen katkaistiin, pää toisensa jälkeen hakattiin irti, ruumis kaatui toisten ruumiiden päälle ja lastesi kidutus teki paikasta tappotantereen, mutta et puhjennut kyyneliin.

21Eivät seireenien suloiset laulut eivätkä joutsenten ihanasti kaikuvat huudot vedä kuulijoita puoleensa niin kuin kidutettujen lasten huudot tuota äitiä.

22Miten monilla ja monenlaisilla kidutuksilla äitiä piinattiinkaan, kun hänen poikiaan kidutettiin pyörillä ja poltinraudoilla!

23Näissä kärsimyksissä hurskas järki kuitenkin valoi rohkeutta hänen sydämeensä ja vahvisti häntä niin, että hän voitti ajallisen rakkauden lapsiin.

24Vaikka tuo jalo äiti näki seitsemän poikansa tuhon ja monenmoiset kidutukset, hän ei piitannut niistä, koska uskoi Jumalaan.

25Omassa sielussaan äiti näki kuin istuntosalissa vaikutusvaltaisia neuvonantajia: luonnon, synnytyksen, rakkauden lapsiin ja lasten piinan.

26Äidillä oli kädessään kaksi äänestyskiveä: toinen tiesi hänen lapsilleen kuolemantuomiota, toinen pelastusta.

27Hän päätti jättää valitsematta sen, joka olisi pelastanut hänen seitsemän poikaansa lyhyeksi aikaa –

284. Makk. 7:14, 13:12, 14:20, 16:20, 18:11olihan hän Abrahamin tytär ja muisti, kuinka järkähtämätön hänen esi-isänsä jumalanpelossaan oli.

29Oi sinua, kansamme äiti, lakimme puolustaja ja uskomme suojelija, sisimmässä käymäsi kamppailun voittaja!

30Olit lujaluonteisia miehiä lujempi, sisukkaita miehiä miehuullisempi!

311. Moos. 6:5—8:22; Viis. 14:6

4. Makk. 7:1–3,5, 13:6,7 Niin kuin Nooan arkki kantoi maailman mukanaan ja kesti sitkeästi aallot maailman peittäneessä vedenpaisumuksessa,

32niin sinä, lain vartija, olit tunteiden tulva-aaltojen keskellä ja ankarissa tuulissa, poikiesi kidutuksissa, mutta et murtunut vaan kestit jalosti myrskyt, jotka uhkasivat uskoasi.