1Vankien joukossa oli muuan Eleasar, joka oli maan papiston merkittävimpiä miehiä, kypsään ikään ehtinyt ja elämän kaikissa hyveissä harjaantunut vanhus. Hänen ympärillään olevat vanhimmat huusivat avukseen pyhää Jumalaa, mutta hän kehotti heitä vaikenemaan ja rukoili itse näin:
2»Kuningas, sinä suuri hallitsija ja korkea kaikkivaltias, sinä Jumala, joka armahtavasti kaitset koko luomakuntaa!
3Katso Abrahamin suvun puoleen, katso pyhittämäsi Jaakobin lapsia, katso kansaasi, itse pyhittämääsi perintöosaa! Isä, me olemme vieraan kansan keskellä vieraassa maassa, ja kohta meidät tuhotaan vastoin kaikkea oikeudenmukaisuutta.
4 kahdennestakymmenennestäviidennestä päivästä epeif-kuun neljänteen päivään asti, kaikkiaan neljäkymmentä päivää. Heidän tuhoamistaan valmisteltiin kolmen päivän ajan, epeif-kuun viidennestä päivästä seitsemänteen;
39tuona aikana Valtias, kaiken hallitsija, osoitti armonsa suuressa kunniassaan ja pelasti heidät sitten kerralla niin ettei yhteenkään koskettu.
40Kuningas toimitti heille, mitä he tarvitsivat, ja he juhlivat neljänteentoista päivään saakka, jolloin esittivät anomuksen kotiinpaluustaan.
41Kuningas suostui heidän pyyntöönsä ja kirjoitti kirjeen, joka heidän tuli esittää kaupunkien käskynhaltijoille. Tämä jalomielinen ja myötätuntoinen kirje kuului seuraavasti:
Who We AreWhat We EelieveWhat We Do
2025 by iamachristian.org,Inc All rights reserved.
