Kolmas makkabilaiskirja 3 - Bible 1992（FB92）

Egyptin juutalaisten ahdinko

1Kun tuo jumalaton mies sai tietää tästä, hän raivostui silmittömästi. Hän ei enää tyytynyt vainoamaan vain Aleksandrian juutalaisia vaan ryhtyi vielä ankarampiin toimiin muualla maassa asuvia vastaan ja määräsi, että kaikki juutalaiset oli pikimmiten koottava samaan paikkaan ja otettava hengiltä mahdollisimman julmalla tavalla.

2Kun näitä toimia järjesteltiin, juutalaisista pantiin liikkeelle uusi pahansuopa huhu: ne, jotka olivat keskenään sopineet hirmutöistä, kertoivat aina tilaisuuden tullen, että juutalaiset estivät muita noudattamasta lakeja.

3Juutalaiset kuitenkin osoittivat kuningashuoneelle hyvää tahtoaan ja pysyivät horjumattoman uskollisina.

4Tosin he palvelivat Jumalaa, elivät hänen lakinsa mukaan ja erottautuivat ruokasäännöksiltään muista, minkä vuoksi jotkut vihasivat heitä.

5He kuitenkin toimivat yhteisessä elämässä aina oikeamielisesti, ja näin he olivat saaneet kaikkien keskuudessa hyvän maineen.

6Heidän kansansa jalo elämäntapa oli kaikkialla ollut yleisenä puheenaiheena, mutta nyt sille ei enää pantu lainkaan painoa,

7vaan pakanat ottivat tavan takaa esille heidän erilaiset ruokansa ja palvontamenonsa ja väittivät, että he eivät olleet uskollisia kuninkaalle ja armeijalle vaan suhtautuivat maan hallintoon vihamielisesti ja juonittelivat sitä vastaan. Kovin vähäisestä rikoksesta heitä ei siis syytetty.

8Kaupungin kreikkalaiset, jotka itse säästyivät sortotoimilta, panivat merkille hälinän ja hyökkäykset, joiden kohteeksi juutalaiset aivan odottamatta joutuivat. He eivät kyenneet auttamaan juutalaisia, koska kuninkaalla oli kaikki valta, mutta he lohduttivat sorrettuja ja tunsivat myötätuntoa näitä kohtaan. Ajat muuttuisivat vielä, he arvelivat:

9eihän noin suurta kansanosaa voitu iät ajat hyljeksiä, kun se ei ollut tehnyt mitään väärää.

10Jotkut naapurit, ystävät ja liikekumppanit jopa kääntyivät vaivihkaa juutalaisten puoleen ja lupasivat suojella ja auttaa heitä parhaan kykynsä mukaan.

Kuninkaan käskykirje

11Ptolemaios riemuitsi menestyksestään. Hän ei ottanut huomioon Korkeimman Jumalan voimaa vaan luotti edelleenkin omaan suunnitelmaansa. Niinpä hän kirjoitti tämän kirjeen, jossa hyökkäsi juutalaisia vastaan:

12»Kuningas Ptolemaios Filopator tervehtii Egyptin ja sen eri alueiden sotapäälliköitä ja sotilaita. Toivotan teille hyvää vointia.

13Minä itse voin hyvin ja asiamme ovat kunnossa.

14»Aasiaan tekemästäni sotaretkestä te jo tiedätte; sain sen päätökseen suunnitelmieni mukaisesti ja jumalten suosiollisen avun turvin.

15Sen jälkeen ajattelin pitää huolta Eufratin länsipuolella asuvista kansoista, ei asevoimin vaan lempeästi ja rakastavasti, ja osoittaa niille monin tavoin hyvänsuopuuttani.

16»Kun olin jakanut eri kaupunkien temppeleille suuria lahjoituksia, matkasin Jerusalemiin osoittaakseni kunnioitustani myös noiden kirottujen, mielettömyyksistään kiinni pitävien roistojen temppelille.

17Minut otettiin kohteliaasti vastaan, mutta heidän kohteliaisuutensa oli vain näennäistä. Kun aioin mennä heidän temppelirakennukseensa ja kunnioittaa sitä kauniilla ja arvokkailla lahjoituksilla,

18he lankesivat vanhoihin hullutuksiinsa eivätkä päästäneet minua sisään. Joukkoni olivat voimakkaammat, mutta minua esti ihmisrakkaus, jota tunnen kaikkia kohtaan.

19Juutalaiset ovat nyt selvästi osoittaneet, kuinka vihamielisesti he meihin suhtautuvat. Toisin kuin kaikki muut kansat he niskoittelevat kuninkailleen ja hyväntekijöilleen eivätkä hyväksy mitään, mikä on oikeaa ja vilpitöntä.

20»Minä käyttäydyin niin kuin he mielettömyydessään halusivat ja palasin sitten voittoisana Egyptiin. Olen pitänyt kaikkiin kansallisuuksiin ystävälliset suhteet ja toiminut niin kuin minulla yleensäkin on ollut tapana.

21Muun ohella annoin kaikille tiedoksi, että olin suonut juutalaisten täkäläisille maanmiehille armahduksen. Heiltä saamamme sotilaallisen avun tähden ja heille jo vanhastaan avokätisesti uskottujen lukemattomien luottamustehtävien vuoksi päätin panna toimeen uudistuksen, suoda heille Aleksandrian kansalaisuuden ja antaa heille oikeuden osallistua perinteisiin pyhiin menoihimme.

22»Juutalaiset kuitenkin käsittivät asian aivan päinvastoin. Synnynnäisessä pahuudessaan he hylkäsivät hyvän ja kääntyivät tavalliseen tapaansa vääryyden tielle.

23Mittaamattoman arvokas kansalaisuuskaan ei heille kelvannut, ja niitä harvoja heimolaisiaan, jotka ovat hyvissä väleissä kanssamme, he loukkaavat sekä puheillaan että puhumattomuudellaan. Kieroutuneen ajattelunsa mukaisesti he joka käänteessä uumoilevat, että minä ennen pitkää muutan toimintatapaani.

24 2. Moos. 1:10 »Näiden todisteiden perusteella olen täysin vakuuttunut siitä, että juutalaiset suhtautuvat meihin kaikin tavoin vihamielisesti. Pidänkin huolen siitä, että jos tuonnempana saamme vastaamme yllättäviä levottomuuksia, meillä ei ole selkämme takana näitä jumalattomia vehkeilijöitä ja vihamielisiä muukalaisia.

25Määrään täten, että teidän on tämän kirjeen saatuanne välittömästi otettava kiinni keskuuteenne levittäytyneet juutalaiset sekä heidän vaimonsa ja lapsensa ja kovia otteita kaihtamatta lähetettävä heidät tänne lujasti rautoihin kahlehdittuina. Saakoot nuo vihollisemme ansaitsemansa vääjäämättömän ja häpeällisen kuoleman!

26Kun heitä on rangaistu, maamme hallinto pysyy vastedes varmasti vakaana ja olot mitä parhaimpina.

27»Jos joku suojelee yhtäkään juutalaista, oli tämä vanhus, lapsi tai vasta imeväinen, hänet ja koko hänen talonväkensä kidutetaan hengiltä kaikkein kauheimmalla tavalla.

28Kuka tahansa voi tehdä ilmiannon. Palkkioksi annetaan tuomitun koko omaisuus ja kuninkaan varoista kaksituhatta drakmaa, ja ilmiantaja palkitaan myös vapaudella.

29Jokainen paikka, josta löytyy piileskelevä juutalainen, tulee kirota ja polttaa, niin ettei yksikään elävä olento voi ikinä asua siellä.»

30Tällainen oli kirje.