1Muuan Simon nousi vastustamaan Oniasta, hyvää ja jaloa miestä, joka tuolloin oli elinikäisessä ylipapin virassa. Hän yritti saada kansan puolelleen ja panetteli siksi ylipappia kaikin tavoin, mutta ei onnistunut horjuttamaan tämän asemaa. Niinpä hän lähti maanpakoon ja ajatteli pettää isänmaansa.
2Simon meni tapaamaan Apolloniosta, joka oli Syyrian, Foinikian ja Kilikian käskynhaltija, ja sanoi hänelle:
3»Koska kuninkaan menestys on lähellä sydäntäni, olen tullut paljastamaan, että Jerusalemin temppelin aarrekammioissa on valtavat määrät yksityistä omaisuutta. Noita varoja ei ole tarkoitettu temppelin toimintaan, joten ne kuuluvat kuningas Seleukokselle.»
4Kun Apollonios oli juurta jaksain ottanut selvää asiasta, hän kiitti Simonia huolenpidosta, jota tämä oli osoittanut kuningasta kohtaan, ja sitten hän lähti matkaan ja vei Seleukokselle tiedon raha-aarteesta.
5Saatuaan valtuudet asian hoitoon Apollonios otti mukaansa tuon kirotun Simonin ja vahvan sotilasosaston ja lähti kiireesti isänmaahamme.
6Apollonios sanoi tulleensa kuninkaan käskystä takavarikoimaan aarrekammiosta yksityiset varat.
7Kansa ei moiseen suostunut vaan esitti vastalauseensa. Kaikkien mielestä oli julkeaa viedä varat, jotka ihmiset olivat uskoneet temppelissä talletettaviksi, ja he tekivät parhaansa estääkseen häntä.
8Apollonios kuitenkin lähti uhkauksia ladellen temppelialueelle.
9Siellä papit vaimojensa ja lastensa kanssa rukoilivat Jumalaa ja pyysivät, että hän suojelisi pyhää paikkaa, joka nyt aiottiin häväistä.
10 , raaka ja röyhkeä mies.
16Hän erotti Oniaksen ylipapin virasta ja nimitti uudeksi ylipapiksi tämän veljen Jasonin,
17joka oli luvannut maksaa vuosittain kolmetuhatta kuusisataakuusikymmentä talenttia, jos virka annettaisiin hänelle.
18Näin Jason sai Antiokhokselta sekä ylipapin viran että kansan johtajan aseman.
19Hän muutti kansan elintapoja ja rikkoi lakia ja perinteitä kaikin tavoin.
20Sekään ei hänelle riittänyt, että hän rakennutti urheilukoulun maamme temppelivuorelle, vaan hän jopa lakkautti temppelipalveluksen.
21Nuo toimet vihastuttivat jumalallisen oikeuden, ja Antiokhos ajautui sotaan juutalaisia vastaan.
22Kun hän näet oli Egyptissä sotimassa Ptolemaiosta vastaan, hän kuuli, että oli levinnyt huhu hänen kuolemastaan ja että erityisesti jerusalemilaiset olivat iloissaan siitä, ja tämä sai hänet lähtemään kiireesti marssille kohti Jerusalemia.
23Hän ryösti kaupungin ja antoi määräyksen, että jokainen juutalainen, jonka havaittaisiin elävän esi-isien lain mukaan, piti tappaa.
24Antiokhos ei kuitenkaan kyennyt määräyksillään millään tavoin vieroittamaan kansaa kuuliaisuudesta Jumalan laille. Hän joutui toteamaan, että uhkauksista ja rangaistuksista ei välitetty vähääkään.
25Naisetkin ympärileikkauttivat pienet lapsensa, vaikka hyvin tiesivät, että rangaistukseksi tästä heidät syöstäisiin muurilta alas yhdessä pienokaistensa kanssa.
262. Makk. 6:1–10Kun ihmiset näin halveksivat kuninkaan määräyksiä, hän ryhtyi kidutuksiin ja muihin pakkotoimiin, jotta jokainen kansamme jäsen joutuisi maistamaan saastaista ruokaa ja näin sanoutumaan irti juutalaisten uskosta.
Who We AreWhat We EelieveWhat We Do
2025 by iamachristian.org,Inc All rights reserved.
