Viisauden kirja 18 - Bible 1992（FB92）

Israelilaisia johti tulipatsas

1 2. Moos. 10:23 Sinun hurskaasi saivat olla kirkkaassa päivänvalossa.

Nuo toiset kuulivat heidän äänensä

mutta eivät kyenneet näkemään heitä,

ja he ylistivät hurskaitasi onnellisiksi,

koska nämä eivät kärsineet heidän laillaan.

2 2. Moos. 11:7,8, 12:31–32; Ps. 105:38 He kiittivät omiasi siitä,

etteivät nämä kostaneet kärsimiään vääryyksiä,

ja vielä he hartaasti pyysivät,

että kansasi lähtisi lopullisesti pois.

3 2. Moos. 13:21,22 Omalle kansallesi sinä annoit leimuavan tulipatsaan

oppaaksi tuntemattomalle taipaleelle,

auringoksi, joka ei polttanut heitä

heidän maineikkaalla vaelluksellaan.

4Nuo toiset olivat ansainneet

sen, että heiltä riistettiin valo

ja heitä pidettiin vankeina pimeässä.

Hehän olivat vanginneet sinun kansasi,

jonka oli määrä välittää maailmalle

lain katoamaton valo.

Egyptin esikoisten kuolema

5 2. Moos. 1:15—2:10; 2. Moos. 12:29, 14:26–28 Egyptiläiset olivat päättäneet tappaa hurskaitten pienet lapset

– yksi heitteille jätetty kuitenkin pelastui?

ja siksi sinä rankaisit heitä,

riistit suuren joukon heidän omia lapsiaan

ja hukutit heidät itsensä valtavan aallon alle.

6Se yö ilmoitettiin ennalta esi-isillemme,

jotta he rauhassa ja luottavaisin mielin

voisivat iloita saamistaan lupauksista.

7Sinun kansasi odotti oikeamielisten pelastusta

ja vihollisten tuhoa;

8sinä rankaisit meidän vastustajiamme

ja samalla kutsuit meidät luoksesi

ja johdit kunniaan.

9Sinun hurskaasi, jalojen miesten jälkeläiset,

toimittivat uhrinsa salassa

ja sitoutuivat yksimielisesti

noudattamaan tätä pyhää lakia:

hurskaiden tulee jakaa keskenään

niin menestys kuin vaaratkin.

Jo tuolloin he puhkesivat kiitokseen

ja lauloivat esi-isien ylistyslauluja.

10Heidän lauluunsa vastasi riitasointuinen huuto,

ilman täytti sydäntä raastava vaikerrus,

kun viholliset itkivät lapsiaan.

11Orja ja isäntä saivat saman tuomion,

alamainen kärsi yhdessä kuninkaan kanssa.

12Yhtä aikaa ja yhtäläisesti

kuolema koetteli heitä,

ja vainajien määrä oli lukematon.

Eläviä ei ollut riittävästi hautaamaan kuolleita –

yhdessä silmänräpäyksessä

olivat heidän jaloimmat versonsa tuhoutuneet.

13 2. Moos. 4:22,23; Hoos. 11:1 He olivat aluksi epäuskoisia

ja pitivät vitsauksiaan vain noitien työnä,

mutta esikoisten kuoltua he tunnustivat:

»Tuo kansa on Jumalan poika.»

14Kun syvä hiljaisuus ympäröi kaiken

ja yö eteni kulkunsa puoliväliin,

15sinä sinkosit valtaistuimeltasi kaikkivoivan sanasi.

Tuhon omaksi vihittyyn maahan

hyökkäsi taivaasta säälimätön soturi

16 1. Aik. 21:16 kädessään terävä miekka,

sinun peruuttamaton käskysi.

Se tuli ja levitti kaikkialle kuolemaa,

se seisoi maan kamaralla ja ylti taivaisiin.

17Unien kauhunäyt saivat tuomitut suunniltaan,

äkkiarvaamatta pelko tarttui heihin.

18He kaatuivat kuka minnekin,

ja loppunsa lähetessä

he toivat julki, miksi olivat kuoleman omat.

19Painajaiset olivat sen ilmoittaneet,

jotta he tuhoutuessaan

tietäisivät, miksi kärsivät.

Aaron pelasti kansansa

20Myös hurskaat tunsivat kuoleman kosketuksen,

monet saivat surmansa autiomaassa.

Vihan aikaa ei kuitenkaan kestänyt kauan,

21 4. Moos. 16, 17 sillä nuhteeton mies riensi kansansa avuksi

ja kävi taisteluun pyhän virkansa asein:

rukouksin, suitsukkein ja sovitusmenoin.

Hän nousi vihaa vastaan

ja teki onnettomuudesta lopun;

näin hän osoitti olevansa sinun palvelijasi.

22Hän taltutti vihan,

mutta ei kättensä eikä aseiden voimalla vaan sanalla.

Sanalla hän pysäytti rankaisijan

muistuttamalla liitosta,

joka esi-isien kanssa oli valalla vannoen tehty.

23Kun kuolleita jo makasi joukoittain

toinen toisensa päälle kaatuneina,

hän tuli väliin ja torjui hyökkäyksen,

katkaisi tien elossa olevien luo.

24 2. Moos. 28 Hänen pitkässä kasukassaan

oli kuvattuna koko maailma,

jalokivien neljään riviin

oli kaiverrettu isien kunniakkaat nimet,

ja otsakoristeessa oli sinun kaikkivaltias nimesi.

25Tuhooja pelästyi niitä ja väistyi –

hurskaille riitti pelkkä muistutus

siitä, mitä on Jumalan viha.