1Kun he lähestyivät Kaserinia, josta on lyhyt matka Niniveen,
2Rafael sanoi Tobialle: »Sinähän tiedät, kuinka isäsi laita oli, kun lähdimme.
3Meidän on syytä mennä edeltä, jotta ehtisimme myös panna talon kuntoon sillä aikaa kun vaimosi ja kaikki muut ovat vielä matkalla.»
4Kun he sitten kulkivat kahdestaan, Rafael kehotti Tobiaa ottamaan kalan sapen valmiiksi esille. Koira lähti heidän mukaansa.
5Hanna istui ulkona ja katseli tielle, jota hänen poikansa oli lähtenyt kulkemaan.
6Kun Tobia tuli näkyviin, Hanna huusi pojan isälle: »Tuolla poikasi tulee, ja se mies, joka lähti mukaan, on hänen kanssaan!»
7Ennen kuin Tobia ehätti isänsä luo, Rafael sanoi hänelle: »Isäsi silmät aukenevat, minä tiedän sen.
8Kun sivelet niihin kalan sappea, se kutistaa valkoiset täplät ja kuorii ne pois, ja isäsi saa näkönsä takaisin ja näkee taas päivänvalon.»
9Hanna juoksi heitä vastaan, heittäytyi poikansa kaulaan ja sanoi: »Nyt olen nähnyt sinut, poikani! Nyt voin rauhassa kuolla.» Hän purskahti itkuun.
10Myös Tobit nousi vuoteeltaan ja kompuroi ulos ovesta. Tobia meni hänen luokseen
11
Who We AreWhat We EelieveWhat We Do
2025 by iamachristian.org,Inc All rights reserved.
