Toinen makkabilaiskirja Johdanto - Bible 1992（FB92）
JohdantoToinen makkabilaiskirja kertoo samoista tapahtumista kuin Ensimmäinen makkabilaiskirja. Se on kuitenkin itsenäinen ja vaihtoehtoinen kuvaus hellenistisen ajan Jerusalemin vaiheista vuosina 180–160 eKr. Kirja kuvaa makkabilaiskapinaa edeltäviä tapahtumia Jerusalemissa ja keskittyy sitten Juudas Makkabilaisen toimiin Syyrian seleukidikuninkaita vastaan. Samalla kirja osoittaa, miten juutalaisen kansan kohtalo on ollut kytköksissä Jerusalemin temppelin vaiheisiin.Vaikka Toinen makkabilaiskirjakin on historiankirjoitusta, sen esitystapa poikkeaa suuresti Ensimmäisestä makkabilaiskirjasta. Teos ei ole aikajärjestyksessä etenevä kronikka vaan koostuu erillisistä episodeista ja vaihtelevista tekstilajeista. Vaihtelu on tietoisen sommittelun tulosta. Toinen makkabilaiskirja on nimittäin lyhennelmä muutoin tuntemattoman Jason Kyreneläisen laatimasta laajemmasta historiateoksesta, joka ei ole säilynyt meille. Nimettömäksi jäävä lyhennelmän laatija on tiivistänyt ja dramatisoinut liian laajaksi ja monipolviseksi katsomansa historian nykyiseen muotoonsa.Toinen makkabilaiskirja korostaa Jerusalemin temppelin merkitystä, jopa niin että temppelistä tulee kirjan varsinainen päähenkilö. Kirjan alkuun on myöhemmin liitetty kaksi juhlakirjettä, jotka esittelevät Jerusalemissa käyttöön otettua uutta temppelinvihkimisjuhlaa (1:1–2:18). Varsinainen kerronta alkaa lyhennelmän laatijan esipuheella (2:19–23). Siksi kirjan alkupuolella kuvataan seikkaperäisesti kuningas Antiokhos IV Epifaneen virkamiehen Heliodoroksen uhkaavaa vierailua temppelissä (3:1–40) ja Mooseksen laista vieraantuneiden ylipappien Jasonin ja Menelaoksen toimintaa Jerusalemissa (4:1–5:10). Antiokhoksen aikana temppeli ja juutalaiset joutuvat kärsimään suurta ahdinkoa (5:11–6:11). Eleasarin ja seitsemän veljeksen marttyyrikertomusten (6:12–7:42) jälkeen teos ryhtyy kuvaamaan Juudas Makkabilaisen taisteluja kansan ja temppelin puolesta (8:1–13:26). Kirja päättyy ratkaisevaan taisteluun kuninkaan sotapäällikköä Nikanoria vastaan ja juutalaisten voitonjuhlaan (14:1–15:39).Kirja on syntynyt eri vaiheissa. Alkuperäinen Jason Kyreneläisen historiateos on kirjoitettu lähempänä Juudaksen aikaa (160–150 eKr.). Toisen makkabilaiskirjan esittämä lyhennelty versio tästä teoksesta on ilmeisesti laadittu vuoden 124 eKr. jälkeen. Tuohon vuoteen on päivätty kirjan alkuun liitetty ensimmäinen juhlakirje. On mahdollista, että teokseen on vielä myöhemmin lisätty joitakin suhteellisen itsenäisiä osia, kuten toinen juhlakirje. Tärkeimmät kuvaukset sijoittuvat Jerusalemiin, ja on luonnollista olettaa, että teos on siellä myös kirjoitettu.Kirjan alkukieli on huoliteltua kreikkaa. Tekstissä viljellään säännöllisesti hellenistisen historiankirjoituksen tehokeinoja. Lukijaan pyritään tietoisesti vaikuttamaan esittämällä tapahtumat ja henkilöhahmot mahdollisimman dramaattisessa valossa. Toisen makkabilaiskirjan historiankirjoituksen tyyliä onkin usein kuvattu traagiseksi. Tyypillistä on, että merkittäviin taisteluihin liittyy taivaallisia enteitä ja ilmestyksiä. Lisäksi kirjan kuvaamat rikolliset saavat usein rangaistuksen tarkasti tekojaan vastaavalla tavalla.Kirja korostaa opetuksissaan Jumalan kaikkivaltiutta. Jumala pelastaa kansansa ja temppelinsä, vaikka joutuu ensin kurittamaan Mooseksen laista luopuneita lapsiaan. Teoksessa kuvataan, miten luopumus laista vie kansan kärsimyksiin. Uudistusmieliset ylipapit johtavat kansan harhaan, ja juutalaiset elämäntavat vaihtuvat kreikkalaisiin. Uskolliset juutalaiset pysyvät Mooseksen laille kuuliaisina henkensä uhallakin. Jumala käyttää sekä pakanakuningas Antiokhoksen tuottamaa ahdinkoa että Juudas Makkabilaisen armeijaa palauttaakseen juutalaiset liittoonsa. Luopumuksen, rangaistuksen ja katumuksen jälkeen koittaa pelastus: juutalaiset vihkivät saastuneen temppelin uudelleen käyttöön ja saavat voiton Nikanorin edustamista pakanoista.Toisen makkabilaiskirjan opetuksiin kuuluu myös usko ruumiin ylösnousemukseen. Uskonnollisen vainon uhrit saavat palkkion kuuliaisuudestaan tulevassa elämässä, vaikka joutuvatkin täällä kärsimään. Jumalan luomismahtiin kuuluu myös ruumiin ylösnousemus (7:28,29), ja sen toivossa Juudas Makkabilainenkin rukoilee kuolleiden puolesta (12:43–45).Kirjaa on arvostettu kristikunnassa etenkin sen marttyyrikertomusten vuoksi. Kristillisissä marttyyrikertomuksissa onkin samoja piirteitä kuin kertomuksessa Eleasarista sekä seitsemästä veljeksestä ja heidän äidistään. Vanhassa kirkossa puhuttiin makkabilaismarttyyreistä ja näiden kunniaksi oli oma juhlapäivänsä. Martti Luther vieroksui kuvausta sankarillisesta itsemurhasta (14:37–46). Katolisessa perinteessä tärkeitä ovat teoksen sisältämät ajatukset kuolleiden puolesta rukoilemisesta ja pyhien esirukouksesta, ja kirjan marttyyrikertomuksia käytetään yhä edelleen katolisessa liturgiassa. Toinen makkabilaiskirja sisältää runsaasti värikkäitä kohtauksia, joten ei ole ihme, että monet taiteilijatkin ovat tarttuneet niihin.
