Viisauden kirja 17 - Bible 1992（FB92）

Jumalattomien ylle lankesi pimeys

1 Room. 11:33 2. Moos. 10:21–23 Suuret ja selittämättömät ovat sinun tuomiosi!

Siksi tietämättömät eksyivät harhateille.

2Nuo, joilla ei ollut lakia,

luulivat voivansa orjuuttaa pyhän kansan

mutta jäivät itse pimeyden vangeiksi

ja olivat sen kahleissa pitkän yön,

viruivat synkeissä majoissaan,

joihin ikuinen kaitselmus oli heidät ajanut.

3He olivat salassa tehneet syntiä

ja luulleet pysyvänsä piilossa

unohduksen tumman verhon takana,

mutta nyt he joutuivat toisistaan eroon

ja kauhu valtasi heidät,

oudot näyt ahdistivat heitä.

4Talon sisinkään soppi ei varjellut heitä pelolta,

vaan ympärillä rytisi ja ryskyi

ja pimeydestä erottui kolkkoja hahmoja,

joilla oli aavemaiset kasvot.

5Mikään tuli ei kyennyt levittämään valoa,

eivätkä taivaalla loimuavat tähdet

voineet valaista tuota synkkää yötä.

6He näkivät pimeydessä vain kauhistuttavan,

itsestään syttyvän rovion,

ja oudon näyn lamaannuttamina

he pelkäsivät näkemäänsä aina vain enemmän.

7 2. Moos. 7:11,12,22, 8:14,15 Noitien taiat ja temput olivat voimattomia,

ja järjellään kerskailevat joutuivat häpeään.

8Ne, jotka olivat luvanneet

ajaa sairaista sieluista pelon ja ahdistuksen,

olivat nyt itse naurettavia, pelosta sairaita.

9Ei heillä pahoja pelon aiheita ollut

– hyönteiset rapistelivat, liskot sihisivät –

mutta he joutuivat pelosta suunniltaan.

10Jopa ilmaa, jota eivät voineet paeta,

he kieltäytyivät katsomasta,

niin kauhuissaan he olivat.

11Pahuus on pelkuruutta

ja tuomitsee itse itsensä:

kun omatunto syyttää,

ihminen sotkee kaiken yhä pahemmin.

12Pelko taas ei ole muuta kuin luopumista järjen käytöstä,

13ja mitä vähemmän ihminen varautuu tulevaan,

sitä herkemmin hän ummistaa silmänsä

asioilta, jotka häntä ahdistavat.

14Tuossa yössä, joka oli itsessään voimaton,

voimattoman tuonelan pohjilta noussut,

he kaikki nukkuivat samaa unta:

15heitä piinasivat kammottavat näyt

ja he joutuivat tolaltaan ja lamaantuivat,

kun ennen kokematon kauhu

valahti heidän ylleen.

16Jokainen heistä vaipui siinä paikassa maahan

ja tuli suljetuksi vankityrmään,

jonka kalterit eivät olleet raudasta.

17Olipa hän maatyömies tai paimen

tai kaukana kylästä raatava työläinen,

pimeys yllätti hänet

ja hän joutui alistumaan väistämättömään kohtaloon,

18sillä kaikille pantiin samat pimeyden kahleet.

Kuulivatpa he tuulen suhinaa

tai lintujen soinnukasta laulua tuuheissa oksistoissa,

mahtavan virran tasaista pauhua,

19vyöryvien kivien raskasta jyminää,

eläinten iloista kirmailua pimeässä,

julmien petojen raivokasta ärjyntää

tai vuorten rotkoista kimpoavia kaikuja,

he lamaantuivat pelosta.

20Koko muu maailma sai olla kirkkaassa valossa,

ja kaikki puuhasivat esteettä askareissaan.

21Vain noiden ihmisten ylle

oli laskeutunut raskas yö,

samanlainen kuin se pimeys,

jonka valtaan he aikanaan joutuisivat.

Mutta itse he olivat pahin taakkansa,

pahempi kuin pimeys.