1 4. Makk. 6:31–35 Kun siis nämä seitsemän veljestä halveksivat tuskia eivätkä pelänneet kuolemaa, on kiistatonta, että hurskas järki on tunteiden ehdoton valtias.
2Jos he olisivat olleet tunteiden orjia ja syöneet saastaista lihaa, toteaisimme tunteiden voittaneen heidät.
3Näin ei kuitenkaan käynyt. Järki, jota Jumalakin kiittää, auttoi heitä nujertamaan tunteet.
4Heidän ymmärryksensä ylivaltaa ei käy kiistäminen – hehän voittivat sekä tunteet että tuskat.
5Jokaisen on pakko myöntää, että heidän tunteensa olivat järjen hallinnassa, koska he eivät säikkyneet edes tulen tuottamia tuskia.
6 4. Makk. 7:1–5 Niin kuin satamien aallonmurtajat ja tornit pysäyttävät uhkaavat aallot ja suovat mereltä purjehtiville tyynen ankkuripaikan,
7niin noiden nuorukaisten seitsentorninen, vakaa järki vahvisti uskon sataman ja voitti tunteiden myrskyn.
84. Makk. 8:4Uskon pyhänä kuorona he rohkaisivat toisiaan näin:
9Dan. 3:1–30»Veljet, kuolkaamme lain puolesta yhtenä veljesjoukkona. Olkaamme kuin ne Assyrian kolme nuorukaista! He joutuivat uuniin, samanlaiseen koettelemukseen kuin me, mutta eivät piitanneet siitä.
10Meidän on pelotta tuotava esiin uskomme.»
11»Rohkeutta, veljeni», sanoi eräs. »Kestä miehuullisesti», sanoi toinen.
124. Makk. 6:17,22, 7:14; 1. Moos. 22Kolmas palautti mieleen muinaiset ajat ja sanoi: »Muistakaa, mistä olette lähtöisin! Muistakaa, kuinka Iisak uskonsa tähden pysyi lujana, vaikka oma isä aikoi uhrata hänet.»
13Iloisina ja urhein mielin nuo veljekset katsoivat toisiinsa ja sanoivat kukin erikseen mutta yksissä tuumin: »Pyhittäkäämme itsemme koko sydämestämme Jumalalle, sillä häneltä me olemme sielumme saaneet. Olkoot ruumiimme lain suojamuuri!
14Miksi pelätä tuota, joka luulee tappavansa meidät?
15Niitä, jotka uhmaavat Jumalan käskyjä, odottaa ikuinen kidutus ja sydäntä raastavat tuskat ja koettelemukset.
16Ottakaamme nyt aseeksemme jumalallinen järki; sen avulla pidämme tunteet kurissa.
17Kun kuolemme näin, Abraham, Iisak ja Jaakob ottavat meidät vastaan ja kaikki esi-isät ylistävät meitä.»
18Kun veljiä vietiin toinen toisensa jälkeen pois, jäljelle jäävät sanoivat aina: »Älä tuota meille häpeää, veli! Älä petä äsken kuolleita veljiämme.»
19Veljesrakkaus on teille kaikille tuttu asia. Jumalallinen ja kaikkiviisas kaitselmus antaa sen jokaiselle isän välityksellä ja juurruttaa sen äidin kohdussa.
20Siellä veljekset viettävät saman ajan ja muotoutuvat samassa ajassa. Sama veri ravitsee heitä, sama elämänvoima kehittää heidät täyteen kypsyyteen.
21He syntyvät saman ajan kuluttua ja juovat maitoa samoista lähteistä, ja näin he jo sylilapsina varttuvat veljesrakkaudessa.
22He kehittyvät erinomaisesti, kiitos yhteisen huolenpidon, päivittäisen yhdessäolon, saman yleisen kasvatuksen ja meille ominaisen Jumalan lain opiskelun.
23Tällä tavoin siis syntyy veljesten keskinäinen rakkaus ja läheisyys, ja nuo seitsemän veljestä olivat toisilleen todella läheiset.
24Heidät kasvatettiin saman lain mukaan, harjaannutettiin samoihin hyveisiin ja ohjattiin yhdessä oikeamieliseen elämään, ja niin he rakastivat toisiaan aina vain enemmän.
25Heidän yhteinen intonsa hyvyyteen ja nuhteettomuuteen vahvisti keskinäistä ystävyyttä ja yksimielisyyttä,
26ja hurskaudessaan he kasvoivat yhä palavampaan veljesrakkauteen.
27Ja kuitenkin, vaikka luonto, yhdessäolo ja luonteen hyveet olivat kasvattaneet heidän keskinäistä rakkauttaan, jäljelle jääneet kykenivät hurskautensa tähden katsomaan, kuinka heidän veljiään pahoinpideltiin ja kidutettiin kuoliaaksi.
Who We AreWhat We EelieveWhat We Do
2025 by iamachristian.org,Inc All rights reserved.
