1Kuningas Asarhaddonin aikana minä siis palasin kotiin, ja samalla sain takaisin vaimoni Hannan ja poikani Tobian. Kansamme pyhänä viikkojuhlana kotonani järjestettiin pidot.
Asetuin aterioimaan,
2mutta kun eteeni kannettiin pöytä ja näin sille asetetut monet ruokalajit, sanoin pojalleni Tobialle: »Poikani, mene katsomaan, löytyisikö kaupungilta joku tänne Niniveen tuotu köyhä maanmiehemme, joka on koko sydämestään pysynyt uskollisena Herralle. Jos sellaisen löydät, tuo hänet tänne aterioimaan minun kanssani. Odotan sinua, poikani, kunnes palaat.»
3Tobia lähti ulos etsiäkseen jonkun köyhän maanmiehemme, mutta tuli kohta takaisin ja sanoi: »Isä!» »Mitä nyt?» minä kysyin, ja hän jatkoi: »Eräs maanmiehemme makaa kuolleena torilla. Hänet on kuristettu vähän aikaa sitten ja jätetty sinne.»
4Nousin kiireesti ja lähdin juhla-aterialta ennen kuin olin ehtinyt maistaa palaakaan. Siirsin ruumiin pois aukiolta ja jätin sen erääseen varastorakennukseen haudatakseni sen myöhemmin illalla, auringon laskettua.
5 hän taas leikkasi kankaan irti ja lähetti sen tilaajille. He suorittivat siitä maksun ja antoivat vielä pienen kilin kotiin vietäväksi.
13Kun vaimoni palasi kotiin, kili alkoi määkiä. Silloin minä kutsuin vaimoani ja sanoin: »Mistä tuo kilipahanen on tänne tullut? Et kai ole varastanut sitä? Vie se heti takaisin omistajilleen, emme me saa syödä mitään varastettua.»
14Hän vakuutti kivenkovaan, että oli saanut kilin maksun lisänä, mutta minä en uskonut vaan vaatimalla vaadin häntä palauttamaan eläimen omistajilleen. Tuohduin asiasta niin, että kasvojani oikein kuumotti. Silloin hän sanoi minulle: »Mitä hyvää sinunkaan armeliaisuudestasi on koitunut? Mitä sinä olet saanut laupeudenteoistasi? Kaikki tietävät, millä tolalla asiasi ovat!»
Who We AreWhat We EelieveWhat We Do
2025 by iamachristian.org,Inc All rights reserved.
