1Nyt alkoi suuhilainen Bildad puhua. Hän sanoi:
2”Milloin lopetatte tällaiset puheet? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3 Miksi meitä pidetään eläinten kaltaisina, olemmeko teidän silmissänne tylsimyksiä?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi – sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltaan?
5 Myös jumalattoman valo sammuu, hänen tulensa liekki ei loista.
6Valo pimenee hänen majassaan, hänen lamppunsa sammuu.
7 Hänen voimakkaat askeleensa joutuvat ahtaalle, hänen omat hankkeensa syöksevät hänet maahan.
8Omat jalat vievät hänet verkkoon, hän kävelee pyyntihaudan katteella.
9Silmukka tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa kiristyy hänen ympärilleen.
10 Hänelle on viritetty maahan ansa, polulle häntä varten pyydys.
11 Kaikkialla on kauhuja, jotka pelottavat ja ajavat häntä takaa hänen kintereillään.
12Ahnas tuho vaanii häntä, onnettomuus odottaa hänen vierellään.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniään jäytää kuoleman esikoinen.
14 Hänet temmataan pois majansa turvasta, pannaan kulkemaan kauhujen kuninkaan luo.
15Hänen majassaan asuvat vieraat, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.
16Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä lakastuvat oksat.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, hänen nimeään ei tunneta kadulla.
18Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkotetaan maan piiristä.
19 Ei jää häneltä vesaa eikä versoa kansansa keskuuteen, ketään ei jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20Lännen asukkaat kauhistuvat hänen tuomionsa päivää, idän asukkaat valtaa vavistus.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalaa tunne.”
Who We AreWhat We EelieveWhat We Do
2025 by iamachristian.org,Inc All rights reserved.
