Job 3 - Raamattu Kansalle（FinRK）

JOBIN ENSIMMÄINEN PUHE Job kiroaa syntymäpäivänsä

1Sen jälkeen Job alkoi puhua ja kirosi syntymäpäivänsä.

2 Hän sanoi:

3”Kadotkoon se päivä, jona synnyin, ja yö, joka sanoi: ’Poika on siinnyt.’

4Muuttukoon pimeydeksi se päivä. Älköön sitä kysykö Jumala korkeudessa, älköön sille valo loistako.

5 Vaatikoon sen itselleen pimeys ja kuoleman varjo. Laskeutukoon pilvi sen päälle, kauhistuttakoon sitä päivän pimeneminen.

6 Ottakoon pimeys pois sen yön. Älköön se iloitko vuoden päivien joukossa, älköön se kuuluko kuukausien lukuun.

7 Hedelmätön olkoon se yö, älköön sinä yönä riemuhuuto raikuko.

8 Kirotkoon sen päivienmanaajat, ne, jotka ovat valmiit herättämään Leviatanin .

9 Pimentykööt sen aamutähdet. Odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon katsetta nähkö,

10 sillä se ei sulkenut minulta kohdun ovea eikä kätkenyt vaivaa silmiltäni.”

Kuolema olisi elämää parempi

11”Miksi en kuollut heti äitini helmaan, menehtynyt kohdusta tullessani?

12Miksi olivat polvet minua vastaanottamassa, minkä vuoksi rinnat imeäkseni?

13 Makaisinhan nyt rauhassa, nukkuisin ja saisin levätä

14 kuninkaiden ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat jälleenrakentaneet raunioita,

15 tai päämiesten kanssa, joilla oli kultaa, jotka täyttivät talonsa hopealla.

16 Tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen, kuin lapset, jotka eivät ole nähneet päivänvaloa.

17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä.

18Kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule piiskurin ääntä.

19 Samanlaisia ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastaan.”

Olemassaolon tuska

20”Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille?

21 Hehän odottavat kuolemaa, joka ei tule, etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

22He iloitsisivat riemusta huutaen, jos saisivat osakseen haudan.

23 Miksi hän antaa valoa miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on sulkenut aitaukseen?

24Huokaus on tullut leiväkseni, valitukseni virtaa kuin vesi.

25Mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, mitä pelkäsin, se minulle tapahtui.

26 En ehtinyt tyyntyä, en asettua rauhaan enkä käydä lepoon, kun tuska tuli jälleen.”