Job 17 - Raamattu Kansalle（FinRK）

Henkeni on raastettu rikki

1”Minun henkeni on rikki raastettu, päiväni sammuvat. Edessäni on hauta.

2 Totisesti, pilkkaajat piirittävät minua, ja silmieni täytyy alati katsella heidän vihamielisyyttään.

3 Jumala, pane pantti talteen puolestani! Kuka muu löisi kättä hyväkseni?

4 Sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä, sen tähden sinä et päästä heitä voitolle.

5 Ystäviä kutsutaan saamaan osansa, mutta omien lasten silmät raukeavat.

6 Minut on pantu kansoille sananparreksi, silmille syljettävä minusta on tullut.

7Silmäni ovat surusta hämärtyneet, kaikki jäseneni ovat varjon kaltaisia.

8 Tästä ovat oikeamieliset kauhuissaan, viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

9 Vanhurskas pitää kiinni tiestään, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.”

Kuolema on ainoa toivoni

10”Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne! En löydä viisasta teidän joukostanne.

11 Päiväni ovat menneet, suunnitelmani on murskattu, ne, joihin olin sydämeni kiinnittänyt.

12 Yön he tekevät päiväksi sanoen: ’Valo on lähellä, vaikka on pimeää.’

13 Vaikka toisin toivoisin, tuonela on asuntoni. Minä levitän vuoteeni pimeyteen,

14 minä sanon haudalle: ’Sinä olet isäni’, ja madoille: ’Äitini ja sisareni.’

15Missä on silloin toivoni? Minun toivoni, kuka sitä näkee?

16 Astuuko se alas tuonelan salpojen taakse, kun yhdessä käymme levolle maan tomuun?”