2. Korinttilaiskirje 6 - Bible 1933/38（FB38）

6 LUKU.Paavali kehoittaa korinttolaisia oikein vastaanottamaan Jumalan armon 1-2, kertoo, kuinka hän itse on monissa kärsimyksissä osoittautunut Jumalan palvelijaksi 3-10, toivoo heiltä vastarakkautta 11-13 ja käskee heitä eroamaan uskottomista 14-18.

1 1. Kor. 3:9; 2. Kor. 1:24; 2. Kor. 5:20; Hebr. 12:15 Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.

2Jes. 49:8; Luuk. 4:18-19; Room. 13:12; Hebr. 3:13Sillä hän sanoo:

"Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut

ja pelastuksen päivänä sinua auttanut".

Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.

3 Room. 14:13; 1. Kor. 8:13; 1. Kor. 10:32 Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi,

4Ap. t. 9:16; 1. Kor. 4:1; 2. Kor. 11:23-28vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,

5Ap. t. 16:23ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa;

6Room. 12:9; 2. Kor. 4:2; Gal. 5:22; Kol. 3:12puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,

71. Kor. 2:4; 2. Kor. 10:4; Ef. 6:11,13totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa;

8kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,

9Ps. 118:18; 1. Kor. 4:9; 1. Kor. 15:30-31; 2. Kor. 4:10-11tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,

10Matt. 5:12; Ap. t. 3:6; Room. 5:3; 2. Kor. 7:4; 2. Kor. 8:9; Fil. 2:17; Fil. 4:11-12; Sananl. 13:7murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.

11Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut.

122. Kor. 7:2-3; 2. Kor. 12:15Ei ole teillä ahdasta meidän sydämessämme, mutta ahdas on teidän oma sydämenne.

131. Kor. 4:14Antakaa verta verrasta — puhun kuin lapsilleni — avartukaa tekin.

14 5. Moos. 7:2-3; 5. Moos. 22:10; Joos. 23:12; Sananl. 24:1; 1. Kor. 5:9; Ef. 5:7-8; Ef. 5:11; 1. Joh. 1:5-6 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?

151. Sam. 5:1-3; 1. Kun. 18:21; 1. Kor. 10:20-21Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?

162. Moos. 29:45; 3. Moos. 26:11; Jer. 30:22; Jer. 31:1,33; Jer. 32:38; Hes. 36:28; Hes. 37:26-27; Sak. 13:9; Joh. 14:23; 1. Kor. 3:16; 1. Kor. 6:19; 1. Kor. 10:14; Ef. 2:21-22; Ef. 3:17; Hebr. 3:6; 1. Piet. 2:5; Ilm. 21:3Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".

173. Moos. 5:2; Jes. 48:20; Jes. 52:11; Jer. 51:45; Ilm. 18:4Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani

18Jes. 43:6; Jer. 31:9; Hoos. 1:10; 1. Joh. 3:1; Ilm. 21:7ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias".