2. Korinttilaiskirje 4 - Bible 1933/38（FB38）

4 LUKU.Paavali julistaa lannistumatta ja vilpittä evankeliumia, joka, vaikka onkin peitossa uskottomilta, kuitenkin loistaa Jumalan kirkkautena pimeydessä 1-6; evankeliumin palveluksessa hän aina on ahtaalla ja kuolemaan annettuna Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi hänessä ilmi 7-12. Usko ja iankaikkinen kirkkauden toivo ylläpitää häntä hänen uupumattomassa työssään 13-18.

1 1. Kor. 7:25; 1. Kor. 15:10; 2. Kor. 3:6 Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,

2Room. 1:16; 2. Kor. 2:17; 2. Kor. 5:11; 2. Kor. 6:4-5; 1. Tess. 2:3,5vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

31. Kor. 1:18; 2. Kor. 2:15; 2. Tess. 2:9-10Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

4Jes. 6:10; Matt. 13:14; Joh. 12:40,45; 2. Kor. 3:18; Ef. 2:2; Ef. 6:12; Fil. 2:6; Kol. 1:15; Hebr. 1:3niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

5Ap. t. 2:36; 1. Kor. 10:33; 2. Kor. 1:24; 2. Kor. 6:4Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.

61. Moos. 1:3; Matt. 4:14-15; 1. Piet. 2:9; 2. Piet. 1:19Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.

7 1. Kor. 2:5; 2. Kor. 3:5; 2. Kor. 5:1; 2. Kor. 12:9 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

8Ps. 129:2Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,

9Ps. 37:24,33; Miika 7:8vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.

10Room. 8:17; 2. Kor. 1:5; Gal. 6:17; 2. Tim. 2:11-12; 1. Piet. 4:13Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.

11Ps. 44:23; Matt. 5:11; Room. 8:36; 1. Kor. 4:9; 1. Kor. 15:31,49; Kol. 3:4Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.

122. Kor. 13:9Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.

13 Ps. 116:10; Room. 10:9 Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,

14Ap. t. 2:24,32; Room. 8:11; 1. Kor. 6:14; Ef. 2:6tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.

152. Kor. 1:6,11; Kol. 1:24; 2. Tim. 2:10Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.

16Jes. 40:30-31; Room. 7:22; Ef. 3:16; Ef. 4:23; Kol. 3:10; 1. Piet. 4:1Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

17Ps. 30:6; Matt. 5:12; Room. 8:18; 2. Tess. 1:7; 2. Tim. 4:8; 1. Piet. 1:6; 1. Piet. 5:10Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,

18Room. 8:24; Hebr. 11:1meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.